Ms Tati matkustaa

Pirjo Toivanen & Reijo Toivanen: Salsaa ja mojitoa. Stresa 2021. 192 s. (Saatu: Pirjo Toivanen, kiitos!) Ms Tatin postilaatikko kolahti. Kolahdusta seurasi pehmeä, mutta raskas *thumps*. Ms Tati avasi toiveikkaana välioven ja huomasi saaneensa paketin.  Paketista hän kuori esiin kirjan, jonka kansikuvassa levittäytyi sademetsää ja otsikko viittasi Latinalaiseen Amerikkaan: Salsaa ja mojitoa. Ms Tati uppoutui innostuneena saman tien selaamaan kirjan runsasta, upeaa kuvitusta. Kolumbiassa käynti oli herättänyt Ms Tatin kiinnostuksen ja innostuksen Latinalaiseen Amerikkaan. Mahdollisuuksista vielä joskus matkustaa sinne takaisin ja ehkä vierailla joissakin maanosan muissa maissa hän ei tällä hetkellä osannut arvella mitään. Ehkä mahdollisuuksia ei enää ollut, ainakaan hänen kaltaisilleen riskiryhmäläisille. Mutta tässä hänellä nyt joka tapauksessa oli tilaisuus tehdä pitkiä matkoja alueelle! Pirjo Toivanen on kirjailija, joka on kirjoittanut kaksi romaania ja novelleja. Pirjo ja Reijo

Keittiössä teetä keittäessään Ms Tati tunsi kuinka hikipisara tipahti hänen otsaltaan hänen paljaalle varpaalleen. Ulkolämpömittari näytti 25,2 astetta. - Ainakin näin kotioloissa tämä on ihan liian kuumaa minulle. Hän keitti SUUREN kupillisen teetä (kuuma juoma saa olon tuntumaan viileämmältä).  - Tiedän, minne tällaisena päivänä haluan, ja minulla on kirja kesken. Hän vei parvekkeelle kuppinsa ja Hanna Tuurin kirjan Vihreän saaren puutarhoissa.  - Tässä puutarhakirjassa on enimmäkseen talvi, kevät tai sateinen päivä. Hän tiesi liioittelevansa, mutta se on sallittua minkä tahansa tekemisen motivoimiseksi. Ja helteessä nautitaan eniten viilennyksestä, talvikylmissä ja -pimeissä on hyvä taas vastapainoksi lukea vaikka Intiasta, esimerkiksi Tarquin Hall in Vish Puri -dekkareita, joista hänen mieleensä olivat jääneet tappavan helteen kuvaukset yhtä lailla kuin Hanna Tuurin kirjojen viileä vehreys ja joskus vähän tarpeettomankin rapsakat viimat. Irlannissa ei suinkaan satanut koko ajan Ms

Tänään Ms Tatin hellepäivää ilahdutti mainio tietokirja menneiltä vuosilta, hämeenlinnalaisen historioitsijan ja kielitieteilijän Gustaf Erik Eurénin Kaffe ja tupakki vuodelta 1855. Luettuaan tämän napakan ja mieltä kiehtovan kirjan Ms Tatin oli pakko selvittää hiukan, mitä sen kirjoittajasta tiedetään. Eurén vaikuttaa olleen monitoiminen mies. Historian opettaja, kirjailija, valtiopäivämies ja kielitieteilijä, joka mm kirjoitti suomen kieliopin ja ensimmäisen täysimittaisen suomennoksen Tuhannen ja yhden yön tarinoista ja useita kulttuurihistoriallisia tutkielmia ja elämäkertoja. Hänen eläintieteellisiä teoksiaan ovat mm. Apinjat ja marakatit sekä Muurahaiset . Lisäksi hän on kirjoittanut sekä Suomen maa- että meripedoista. Ikävä kyllä Eurénin kirjaa kahvista ja tupakasta ei löydy alkuperäisenä Ms Tatin vanhojen kirjojen hyllystä, mutta hän saattoi nautiskella siitä sähkökirjana. Mikä oiva keksintö! Ms Tatia kahvi kiinnostaa edelleen Kolumbiassa käynnin jälkeen. Niink

”Olen parhaani mukaan merkinnyt paperille mestarini mietteitä ja havaintoja, joita hän teki ikimuistettavalla matkallaan Ceylonin saarelle, ja jäljennän ne nyt tähän niin hyvin kuin taidan. Uskollisuus aihetta kohtaan vaatii mainitsemaan, että mestarini, filosofian tohtori, dosentti, vertailevan moraaliopin ylimääräinen, henkilökohtainen professori Helsingin Yliopistossa ja Suomen Akatemian jäsen, sai hyvin ansaitun kutsun suureen tieteelliseen konferenssiin, joka pidettiin Colombon kaupungissa Intian valtameren rannalla.” Näin Sinuhe-henkisesti alkaa Matti Kurjensaaren Karavaanikellot (1957). Joka muuten onkin omistettu Mika Waltarille ja Olavi Paavilaiselle. Värikkään kansikuvituksen, josta Ms Tati lukiessaan jäi tuon tuostakin nautiskelemaan, on tehnyt Arnold Olsen. Kirjan muutamat valokuvat ovat Jörn Donnerin ottamia. Mainittakoon vielä, että valtameren saarella pidettävän moralistien konferenssin aiheena on tekniikan ja moraalin suhde. Itse konferenssista emme valite

Kesäisenä päivänä Ms Tati loi katseensa kirjahyllyyn ja nappasi sieltä tarkemmin miettimättä kevyttä kesälukemista. Hänen käteensä osui vanha tyttökirja, jonka kotimaassaan Sveitsissä Elsa M. Hinzelmannina tunnettu kirjailija julkaisi alun perin vuonna 1949. Suomeksi Marianne Lontoossa julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin kirjailijanimellä Margrit Hauser. Kesäpäivinä luettavan on hyvä olla vanhaa ja sattumanvaraisesti valittua. Tämä kuului Ms Tatin kesänviettoperinteisiin. Ms Tati varasi lukuevääkseen kylmää juotavaa ja istuutui kesäiseen lukunurkkaukseensa rehottavien kasvien keskelle, odottaen lukukokemusta, joka palauttaa mieleen lapsuuden satunnaiset kirja- ja lehtilöydöt ullakolta. Kirjassa 19-vuotias sveitsiläinen Marianne matkustaa ”talousapulaiseksi” perheeseen Lontoossa. Ilmeisesti sanaa Au-Pair ei vielä ollut keksitty tuolloin, tai ainakaan se ei ollut päätynyt kirjan suomennokseen. -  Jaa-a. Ms Tati kohotti katseensa hetkeksi kirjasta ja muis

Sataa ropisi aitobrittiläiseen tyyliin, kun Ms Tati nousi taksista Olympia-konferenssikeskuksen sisäänkäynnillä.  Hän ei ollut muistanut tulostaa lippuaan, joten hän joutui odottelemaan saadakseen lippunsa ulos koneesta ja päästäkseen sen kanssa ovimiesten ohi.  Noustuaan portaat keskushalliin hän näki korkean kaarikaton alla messuosastoja silmänkantamattomiin. Osastot jatkuivat vielä toiseen kerrokseenkin.  Hän oli lukenut netistä, että rakennus oli alun perin 1800-luvulla rakennettu maatalousnäyttelyjen pitopaikaksi. Hän pysähtyi hetkeksi kuvittelemaan, miltä paikka näyttäisi, jos äärimmäisen huolellisesti rakennettujen, tyylikkäiden kirjaosastojen sijaan siellä mylvisi palkintosonneja, määkisi lampaita ja maatalouseläinten keskellä astelisi pitkin askelin maatilanomistajia pehtooreineen. Nyt osastoilla liikkui pukuherroja sekä trendikkäästi taiteellisiin värisommitelmiin pukeutuneita naisia. Afrikkalaisiin, intialaisiin, arabialaisiin ja moniin muihin maantieteelli

Ms Tatilla on kaapillinen vanhoja matkakirjoja, koska niitä lukiessaan hän voi kätevästi matkustaa sekä ajassa että paikassa. Vanhojen kirjojen viehätyksessä on monta kerrosta. Päällimmäinen on kansi. Sen värit, kirjasintyypit, sommittelu ja kuva kaikkine viesteineen siitä aikakaudesta, jolta ne tulevat. Kun kannen avaa, voi tuntea kuihtuneiden vuosikymmenten hauraan tuoksun, joka syntyy pölyn ja paperin pitkästä liitosta. Ja kun tuoksua hengittää syvään, se alkaa kutitella keuhkojen lisäksi aivojen mielihyväkeskusta, mikä selittää monien ihmisten riippuvuuden lukemisesta. Kirjoista voi hyvin olla riippuvainen ihan vain esineinä, niiden katselusta, kääntelystä ja tuoksuttelusta, mutta eniten riippuvuutta aiheuttaa kirjainten kerta kerralta erilainen järjestys kirjojen sivuilla. Se on hypnoottista ja suggeroivaa kuin mainosvalojen välke, ja imee virtaansa. Niinpä Ms Tatikin viettää monia hetkiä kirjojensa äärellä. Kesäisin hänellä on tapana etsiä hyllystään vielä lukem