Ms Tati matkustaa

Astuessaan uuden kotitalonsa portista Malagan vanhan kaupungin kadulle Ms Tati tunsi hienoista syyllisyyttä. Hän oli lukenut uutisia sekä Malagassa että muissa turistien suosimissa Espanjan kaupungeissa pidetyistä mielenosoituksista, joissa vastustettiin Airbnb:tä sekä kaupunkien keskustojen muuttumista vain turistien asuma-alueiksi. Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet niin korkeiksi, että vain lyhyen aikaa viipyvillä turisteilla on varaa asua keskustassa. Ei Ms Tatillakaan missään tapauksessa olisi varaa maksaa vakituisesta asunnostaan vuokraa, jota hän Malagassa ollessaan maksoi. Hän ei viitsinyt edes omassa mielessään heittäytyä näsäviisaaksi ja huomauttaa, ettei hän kylläkään majoittunut Airbnb:n kautta. Vaikka Airbnb on välittäjistä suurin ja siksi ehkä myös pahin, tuskin muutkaan välittäjät paljoa eroavat siitä. Varmasti - toivottavasti - Espanjassa syntyy jossain vaiheessa joku isomman tason ratkaisu, jolla turistivuokrauksen hintoja nostavaa vaikutusta pystytään suitsimaa...

Ms Tatia pyydettiin kirjoittamaan Rooman matkasta, jonka hän teki joskus nuoruudessaan.   Ms Tati kaivoi esiin muutamat matkalta otetut vanhat, väreiltään jo haalistuneet valokuvansa, ja muistoja alkoi nousta hänen mieleensä. Hänen nuoruudestaan oli niin pitkä aika, ettei digitaalisuuttakaan ollut keksitty, ainakaan valokuvauksessa. Toukokuinen Rooman matka alkoi matkalla opiskelukaupungista Helsinkiin. Lento Roomaan lähtisi hyvin aikaisin Jeesuksen taivaaseenastumisen päivänä. Niin aikaisin, että (jo silloin) käytännöllinen ja taloudellinen (ja hyvin aamu-uninen) Ms Tati päätti yöpyä lentoasemalla. Ei lentoaseman lähellä olevassa hotellissa, vaan lentoasemalla. Nykyisen lentokentän nukkumamuniakaan ei ollut vielä keksitty, joten käytyään ensin lentokentän kahvilassa iltapalalla Ms Tati sijoitti matkalaukkunsa terminaalin penkin alle ja käsilaukkunsa tyynyksi päänsä alle ja kävi pitkäkseen penkille. Jossakin vaiheessa terminaalisalin valaistus säädettiin huomaavaisesti mi...

Jos Ms Tatin pitäisi kuvata Reykjavikia yhdellä sanalla, sana olisi varmasti ”kotoisa”. Kaupungin kodikkuus ulottuu sen inhimillisestä mittakaavasta kaupunkilaisten mutkattoman ystävälliseen suhtautumiseen. Parhaan ilmauksensa kotoisuus saa kaupungin monissa pienissä kuppiloissa, joista jokaiseen Ms Tati olisi halunnut ennättää istahtaa. Kahviloiden tunnelma ulottui kuitenkin ohikulkijoidenkin hengitettäväksi, ja Ms Tati pysähtyi monia kertoja katselemaan herkullisen kutsuvia kyltityksiä kahviloiden ulkopuolella. Lisäksi jokainen kaupungin talo oli kuin karkki leivoslautasella, toinen toistaan kekseliäämmin ja iloisemmin väritetty ja täynnä pieniä oivalluksia. Reykjavik ei tosiaankaan kärsi liian tosikkomaisesta rakentamisesta ja julkisivukuvasta. Jotenkin kaikki visuaalinen ilottelu silti toimii yhdessä. Karun ilmaston vaatimat peltivahvisteet puutaloissa, erikoiset ulokkeet ja huojuvat puuportaat, joissa Ms Tati sai etsiä jalansijojaan varovasti. Mikään ei Ms Tatin m...