Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2020.

Museo täynnä kultaa

Kuva
Ms Tati oli iloinen, että hänen matkaansa sopi pistäytyä Bogotan kultamuseossa, sillä se on maailman suurin kultamuseo. Museo kuuluu myös monen mielestä Latinalaisen Amerikan, jollei koko maailmankin, ykkösmuseoihin. Kullalla on suuri merkitys Kolumbian historiassa. Sitä on ollut maaperässä paljon, ja esikolumbiaaniset kulttuurit tekivät siitä erityisesti rituaaliesineistönä käytettyjä taide-esineitä. Kultarikkaudet koituivat alkuperäiskansojen onnettomuudeksi, kun espanjalaiset valloittajat saapuivat, kuten tiedämme. Onneksi esikolumbiaanisesta kultaesineistöstä on vielä jotakin tallellakin, vaikka kultaa siirtomaa-aikana ryöstettiin Kolumbiasta tuhansia tonneja Eurooppaan.  Itse asiassa kultaa on säästynyt museoon niin paljon, että Ms Tati mykistyi katsellessaan vitriini vitriiniltä noita mitä upeimmin valmistettuja esineitä. Kultaesineiden lisäksi museo esitteli ilmeisesti samantyyppisiin tarkoituksiin valmistettua keramiikkaa.  Keramiikka- ja kultaesineitä sijoitettiin

Katutaidetta Bogotassa

Kuva
On olemassa monia kaupunkeja, joissa saattaa osua näkemään hienon muraalin. Sitten on Bogota, jossa hienojen muraalien näkemiseltä ei vain voi välttyä. Tämä pätee erityisesti vanhaan siirtomaakautiseen kaupunginosaan la Candelariaan. Upeiden seinämaalausten havainnointi alkoi Ms Tatilla jo taksimatkasta lentokentältä.  Kaupunkiin saapuessaan Ms Tati kiitti onneaan, että oli älynnyt tilata itselleen taksin lentokentältä hotelliinsa. Hän ei luultavasti olisi löytänyt hotelliaan ilman taksinkuljettajaa. Taksi pysähtyi Ms Tatin antaman osoitteen mukaan jyrkässä rinteessä olevalle pikkukadulle vanhassa kaupungissa. Talossa tai sen ovessa ei ollut minkäänlaista kylttiä. - Tämäkö se on? Ms Tati kyseli taksinkuljettajalta. Mies hyppäsi autostaan ja soitti varmaotteisesti ovikelloa. - Mistä tiedät? Ovelle ilmaantui iloisesti pajattava emäntä, joka toivotti vieraansa tervetulleeksi halauksin. Sisäänkirjautumismuodollisuudet hoituivat, vaikka emäntä puhui yhtä vähän englantia

Ihmiskunnan isoveljiä ja -siskoja tapaamassa

Kuva
Ms Tati nojasi matkasauvaansa ja ähelsi rinnettä ylöspäin.  Matkan alun joenuomien ja kivikoiden ylityksen ja vehreän viidakon jälkeen ylärinne oli punaista, kuivaa hiekkaa, joka vieri jalkojen alta rinteen jyrkkyydessä petollisesti.  Matka oli kuitenkin sujunut helteestä ja Ms Tatin hengitysvaikeuksista huolimatta yllättävän mukavasti, sillä he pysähtyivät vähän väliä ja heidän erionmainen oppaansa näytti heille jotakin kasvia tai puuta polun varrelta ja kertoi mihin ja miten sitä ja sen osia ja hedelmiä käytettiin. Hankalan paikan tullen opas myös aina ojensi kätensä Ms Tatille ja auttoi hänet yli ja ohi hirvittävien rotkojen ja rinteen päätä pyörryttävien kapeiden kaistaleiden.  Ms Tati löysi polulta harvinaisen kauniisti käpertyneitä ruskeita lehtiä. Hän ei onnistunut kuvaamaan niitä, koska kameran suljin ilmeisestikin oli liisteröity paikallisella maltaisella virvoitusjuomalla eikä kamera suostunut tarkentamaan pieniin kohteisiin. Hotellin Andrea kertoi, että Kolumbian