Ms Tati matkustaa

Kesäkuinen aamu oli täynnä linnunlaulua, kun Ms Tati lähestyi Killarneyn keskustaa aikeenaan ottaa hevoskyyti Muckross Houseen . Vierustoveri junassa oli vinkannut, että sinne voisi matkustaa kaupungista myös vanhanaikaisilla hevosrattailla. Hevoset seisoskelivat odottamassa matkustajia. Mies pesi yhtä hevosta vesiletkun kanssa. Ajuriksi ilmaantui nuori poika, ja mies auttoi kohteliaasti Ms Tatin kärryyn ja haki vielä huolehtivasti hänen syliinsä viltin, tarkasti ja kiristi hevosen kiinnityshihnat samalla kun antoi pojalle ohjeita. He kopistelivat pian kaupungin katua autojen keskellä. Poika vaikutti ujolta ja hiljaiselta. Sitten he kääntyivät ajotien rinnalla kulkevalle hiekkatielle ja hevonen hirnahti iloisesti. - Se pitää tästä tiestä enemmän kuin autojen keskellä menemisestä. Ms Tati avasi keskustelua pojan kanssa. - Niin pitää. Ja tämä tie on rakennettukin ihan meitä varten. Täällä saavat ajaa vain hevoset. Poika tahtoi tietää mitä Ms Tati piti Irlanni

Ms Tati istui tyytyväisenä bussissa matkalla Irlannin hienoimpien maisemien äärelle. Toiveesta nähdä niitä oli oikeastaan koko hänen matkansa saanut alkunsa, joten hän oli syystäkin iloisella mielellä. Sää oli kaunis ja bussissa kävi innostunut puheensorina. Punatukkainen bussia ajava opas Steve löysi jotakin kerrottavaa jokaisesta pienestäkin kylästä, jonka läpi tai ohi he ajoivat. He pysähtyivät mm katsomaan komeaa vuohipukkia esittävää patsasta Killorglinissa ja kuulivat, että kaupungissa järjestetään joka vuosi elokuun 10. päivästä alkava kolmipäiväinen juhla Puck Fair . Noiden päivien ajaksi kruunataan vuorilta haettu villi vuohi kuninkaaksi. Juhlaa on vietetty jo 400 vuotta ja se on Irlannin vanhimpia messu- ja festivaalitapahtumia. Sitä vietetään kiitollisuudenosoituksena vuohipukille, joka 1600-luvulla pelasti kaupungin englantilaisten valloittajien hyökkäykseltä juoksemalla vuorilta kaupunkiin pakokauhun vallassa jouduttuaan eroon sotilaiden hätyyttämästä laumastaa

Junan käytävällä paikkaansa etsivä Ms Tati hieman hätkähti nähdessään koko nimensä komeilevan Fuinneog / Window 61 -paikan yläpuolella olevalla diginäytöllä. Irlantilaiset eivät kaipaa matkustaa incognito, heille tällainen julkisuus sopii, eivätkä he koe sen loukkaavan yksityisyyttään. Toisin kuin esimerkiksi henkilöllisyystodistusten, joita maassa ei ole saatu otettua käyttöön, kuten ei Englannissakaan, koska ne taas ovat loukkaus yksityisyyttä kohtaan. Ikkunapaikka oli Ms Tatille mieluisa ja tyytyväisenä hän pani myös merkille, että uuden oloisen junan istuin oli oikein mukava. Hän otti esiin asemalta ostamansa matkalukemiset, kaksi irlantilaista sisustuslehteä, ja syventyi selaamaan niitä samalla kuvitellen miltä vaunussa istuvien ihmisten kotona mahtaisi näyttää. Muutaman asemavälin jälkeen hän sai seuraa. Nuori Corkiin matkaava nainen tervehti ja istuutui hänen viereensä. Kun he olivat istuneet jonkin aikaa kumpikin omissa oloissaan, nainen rikkoi hiljaisuuden.