Ms Tati Kerryn kierroksella

Ms Tati istui tyytyväisenä bussissa matkalla Irlannin hienoimpien maisemien äärelle. Toiveesta nähdä niitä oli oikeastaan koko hänen matkansa saanut alkunsa, joten hän oli syystäkin iloisella mielellä. Sää oli kaunis ja bussissa kävi innostunut puheensorina.

Punatukkainen bussia ajava opas Steve löysi jotakin kerrottavaa jokaisesta pienestäkin kylästä, jonka läpi tai ohi he ajoivat. He pysähtyivät mm katsomaan komeaa vuohipukkia esittävää patsasta Killorglinissa ja kuulivat, että kaupungissa järjestetään joka vuosi elokuun 10. päivästä alkava kolmipäiväinen juhla Puck Fair. Noiden päivien ajaksi kruunataan vuorilta haettu villi vuohi kuninkaaksi.

Juhlaa on vietetty jo 400 vuotta ja se on Irlannin vanhimpia messu- ja festivaalitapahtumia. Sitä vietetään kiitollisuudenosoituksena vuohipukille, joka 1600-luvulla pelasti kaupungin englantilaisten valloittajien hyökkäykseltä juoksemalla vuorilta kaupunkiin pakokauhun vallassa jouduttuaan eroon sotilaiden hätyyttämästä laumastaan. Kaupunkilaiset osasivat ottaa pukin antaman varoituksen huomioon ja varautua puolustamaan kaupunkiaan.

Vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen sää muuttuu pilviseksi, välillä satelee hiljalleen. He saapuvat tarkoin valittuun lounaspaikkaansa, jonka valttina on upea näköala - läpitunkemattoman sumun nuollessa ravintolan ikkunoita. 

Ei hätää, Ms Tati ajatteli, täällä taitaa harvemmin olla koko päivän ihan samanlainen ilma.

Sää jatkuu kuitenkin edelleen pilvisenä heidän jatkaessaan matkaansa.

- Cheer up!

Sanoo Steve ja ilmoittaa heidän olevan matkalla kohti Atlanttia ja uimarantaa ja että häneltä löytyy halukkaille uimapukuja takakontista.

- Tosin teistä tuskin kukaan muu kuin suomalainen lady ja islantilainen pariskunta kestäisi veteen menoa ilman sydänkohtausta.

Toivottavasti en joudu osoittamaan tuota todeksi, sankarimatkaaja Ms Tati ajatteli.

Sade oli lakannut, kun he saapuivat Watervilleen, viehättävään pieneen kaupunkiin, johon Charles Chaplin aikoinaan hyvän tovin ennen massaturismin syntyä mieltyi niin, että rakennutti sinne itselleen talon. Hänen tyttärensä asuu siellä vielä ainakin silloin tällöin, tiesi Steve.

Kukaan ei mielinyt uimaan Atlannin aaltoihin, mutta kaikki lähtivät innolla tutkimaan rantaa. Maiseman sävyt ovat kuin akvarellimaalauksesta.

Eräässä pienessä kylässä he pysähtyivät syömään herkullista paikallista jäätelöä ja yhdellä näköalapaikalla maisemien katselun ohessa tekemään ostoksia paikallisilta. Steve vinkkasi, minkä myyntipöydän alta voisi ostaa pullon pontikkaa, jota täällä kutsutaan nimellä Moonshine.

Näköalapaikalta lähdettyä Steve pisti pullon kiertämään. Retkeilijät tarttuivat paperipussissa olevaan pulloon epäluuloisesti eivätkä oikein tienneet mitä sille tekisivät. Kohteliaasti kaikki kuitenkin avaavat korkin ja haistavat ennen kuin pistävät pullon eteenpäin. 

Kun pullo tulee Ms Tatin kohdalle hänkin haistoi, ja kumosi sitten kurkkuunsa kunnon ryypyn. Täytyyhän suomalaisten maineesta pitää huoli.

Häneltä pääsee ihastunut huudahdus:

- Onpa hyvää!

Kukaan muu ei maista pullosta. Vasta sitten Ms Tati tulee ajatelleeksi, ettei ehkä ollut kohteliasta ryypätä pullonsuusta, vaikka olikin kyse pontikasta… Mutta ei tässä nyt lasiakaan ole matkassa, hän sitten miettii ja unohtaa koko asian.

He ihailivat ohikiitäviä maisemia ja tekivät pieniä pysähdyksiä monilla näköalapaikoilla oikoakseen jalkojaan ja katsellakseen hetken tarkemmin jotain näkymää. He näkivät Irlannin kansallissankarin Daniel O’Connellin kodin rauniot tiensivussa. Ja paljon lampaita.

Retken komein näköala oli Ladies View Killarneyn luonnonpuiston alueella. Steve selitti nimen historiaa, joka palautui aikaan, jolloin kuningatar Viktoria vieraili seudulla. 

Kuningattarelle oltiin suunnittelemassa matkaohjelmaa ja paikalliset miettivät olisiko näköalapaikka kyllin vaikuttava, jotta sinne voisi viedä kuningattaren. Koska he eivät osanneet itse asiaa arvioida, he päättivät lähettää paikalle muutaman hienon ladyn, jotka saisivat päättää kelpaisiko kohde. Hienojen naisten hyväksyttyä näköalan kuningattaren arvoiseksi ja kuningattaren vierailtua siellä, paikkaa on siitä pitäen kutsuttu Ladyjen näköalaksi.