Ms Tati matkustaa

Kesäisenä päivänä Ms Tati loi katseensa kirjahyllyyn ja nappasi sieltä tarkemmin miettimättä kevyttä kesälukemista. Hänen käteensä osui vanha tyttökirja, jonka kotimaassaan Sveitsissä Elsa M. Hinzelmannina tunnettu kirjailija julkaisi alun perin vuonna 1949. Suomeksi Marianne Lontoossa julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin kirjailijanimellä Margrit Hauser. Kesäpäivinä luettavan on hyvä olla vanhaa ja sattumanvaraisesti valittua. Tämä kuului Ms Tatin kesänviettoperinteisiin. Ms Tati varasi lukuevääkseen kylmää juotavaa ja istuutui kesäiseen lukunurkkaukseensa rehottavien kasvien keskelle, odottaen lukukokemusta, joka palauttaa mieleen lapsuuden satunnaiset kirja- ja lehtilöydöt ullakolta. Kirjassa 19-vuotias sveitsiläinen Marianne matkustaa ”talousapulaiseksi” perheeseen Lontoossa. Ilmeisesti sanaa Au-Pair ei vielä ollut keksitty tuolloin, tai ainakaan se ei ollut päätynyt kirjan suomennokseen. -  Jaa-a. Ms Tati kohotti katseensa hetkeksi kirjasta ja muis

Englannin luoteisin kaupunki ja satama Penzance (kornin kielellä Pennsans) kätkee pienen ihmeen. Tai suurenkin. Ms Tati ainakin hämmästyi suuresti sinne päästyään. Koko Cornwallille niin tyypillisille korkeille kallioisille rannoille, Atlantin aaltojen yläpuolelle, alkoi 1920- ja 30-lukujen vaihteessa rakentua ihan kirjaimellisesti huimaava teatteri. Teatterityömaan toteuttajana oli sinnikäs nainen nimeltä Rowena Cade yhdessä apumiehensä kanssa. Rowenan maille sijoittuville jyrkille rantakallioille syntyi vuosien ja vuosikymmenten varrella pääosin sementistä tehty amfiteatteri Minack . Minack on kornin kieltä ja merkitsee kivistä paikkaa. Teatterissa on alkuajoista asti esitetty aina Shakespearen näytelmiä, joihin Rowena oli erityisen ihastunut ja joita hän myös puvusti paikalliselle teatteriseurueelle jo ennen teatterin rakentamiseen ryhtymistään. Ensimmäinen teatterissa koskaan esitetty näytelmä oli Myrsky – ja on vaikea kuvitella tähän paikkaan paremmin sopivaa näytelm

Eden-projektin valtavat kasvihuoneet näyttävät siirtokunnalta avaruudessa.  Kun Ms Tati katseli jättikupuja, hän ajatteli, että onneksi täältä yläviistosta pystyy hyvin näkemään, kuinka ihmisiä sekä menee sisään että tulee ulos noilta avaruusasemilta. Muuten kasvihuoneita lähestyessään saattaisi odottaa tulevansa karkotetuksi persona non gratana, joka ei ole lunastanut oikeutta avaruusparatiisiin tuhon jälkeisinä aikoina. Tai kokevansa jonkin vielä pahemman kohtalon Doctor Who’n avaruuspuutarhojen ihmisasukkien tapaan. Eden-projektilla on vaatimaton tehtävä: toimia siemenpankkina maailman kasveille mahdollisten katastrofien varalta. Ei yksin, mutta yhdessä muiden siemenpankkien kanssa, jollainen on myös esimerkiksi Kew Garden Lontoossa.  Siementen lisäksi projektilla on erilaisia puutarhoja sekä nämä kasvihuoneet, jotka on kukin pyhitetty omille biotyypeilleen. Toistaiseksi jättikasvihuonekuplakertymiä on kaksi: Välimeren ilmasto ja Subtrooppinen ilmasto. Tavoitt

Bussista kuului ihastunut huokaus, kun opas ilmoitti, että lähestytään Poldarkin kuvauspaikkoja, jotka sijaitsevat Englannin Tinarannikkona tunnetulla alueella Cornwallissa. Ms Tati tuhahti mielessään hivenen. Hän oli tehnyt lyhyen yrityksen katsoa tv-sarjaa, mutta päätynyt siihen tulokseen, että aikakaudet, jolloin miehet heiluivat peruukit päässään, eivät olleet oikein hänen juttunsa. Siitäkään huolimatta, että Ross Poldark itse ei peruukkia laita päähänsä, ja mustalla hevosellaan jyrkän rannikon partaalla ratsastava Aidan Turner on yhtä sydämeen käyvä näky kuin rannikon maisematkin. Sen sijaan Ms Tatin mieli kihelmöi jännityksestä päästä näkemään enemmän nummia. Ne olivat kiehtoneet hänen mielikuvitustaan lapsuuden lukuhetkistä saakka. Viisikko salaperäisellä nummella, eväineen ja inkivääri- ja seljankukkajuomineen, tietysti. Salaisen puutarhan pieni nyreä Mary setänsä yksinäisessä talossa nummien keskellä, odottamassa uutta ystäväänsä Jackia, jota orpo ketunpoikanen se

St Ives ’n tunnettuun kesälomakeitaaseen ja taiteilijakaupunkiin saavuttiin iltapäivällä. Syyskuinen navakka tuuli pyyhki rantakatua ja lennätti hiuksia bussista ulos astuttaessa. Silti Ms Tatin katse nauliutui ihastuneena pitkän rannan turkoosinvärisiin aaltoihin. Niistä nauttivat tässä säässä ainoastaan surffaajat märkäpuvuissaan. Osa bussista purkautuvista ihmisistä lähti tutkimaan pikkukaupungin nähtävyyksiä. Ms Tati oli kuitenkin odottanut kovasti pääsevänsä käymään Tate St Ives’ssa ja suuntasi suoraan kohti mielenkiintoisen näköistä museota. Opas oli sanonut, että paikalla oli aikaisemmin ollut kaasulaitos. Ms Tati seisoi rakennuksen edessä ja ihmetteli, oliko kaasulaitos ollut noin kaunis. Sitten hän kohautti harteitaan ja nousi portaat ylös. Välillä piti kuitenkin pysähtyä kurkistamaan miltä edessä avautuva ranta näytti portailta katsoen. Opas oli tosin myös matkan aikana kertonut tarinoita kuuluisasta suomalaisesta taiteiljasta Helene Schäferbeckistä, joka tun