Ms Tati matkustaa

Vaikka Ms Tati mielellään haluaakin nähdä vähän muolimoo, eivät risteilymatkat ole oikein koskaan kuuluneet hänen toiveisiinsa. Liittyisikö asia siihen, että Ruotsiin matkustamistakin on aina kutsuttu risteilyksi. Ruotsinlaivoille meno taas on ollut Ms Tatille enempikin pakollista aikoinaan opiskeluaikoina, jolloin Ruotsiin mentiin töihin, siellä raadettiin ja siinä sivussa nautittiin Tukholmassa elämisestä ja palattiin takaisin palkka pankkitilillä.  Kun Ms Tati siis näki infon  puutarha matkasta, joka olisi myös risteily useampaan maahan, hän hiukan hämmästyi kiinnostuksensa välitöntä heräämistä. Mutta eihän siinä tietysti mitään kovin ihmeellistä ollut, sillä eihän kukaan voi vastustaa hienoja puutarhoja. Hän laski, että risteilyohjelmaan kuului kaikkiaan kuusi puutarhakäyntiä mitä ilmeisimmin upeissa puutarhoissa. Mikä oli aika hyvin, sillä matkan kesto oli kahdeksan päivää, ja yksi päivistä kului Atlantin ylitykseen. Matka lähtisi liikkeelle Englannista ja suuntautuisi en

St Peter Portin satamaan Guernseyn saarella ei mahdu risteilyalusta. Siksi Magellan- laiva jäi ankkuriin Kanaalisaarten keskelle ja maihin haluavat matkustajat kuljetettiin laivalta pienillä tender-veneillä satamaan.  Ms Tatia jännitti onnistuisiko hän kommelluksitta siirtymään laivan alaslasketulta matkustajasillalta pieneen keikkuvaan veneeseen. Joku kertoi, että joskus huonossa säässä veneen ja laskusillan väli saattaa vaihdella parikin metriä molempien keinahdellessa.  Yksi laivan miehistön jäsen laskusillalla ja kaksi vakaata merikarhua veneessä astinkohdan molemmin puolin ottamassa kiinni käsistä olisivat riittäneet haihduttamaan isommankin huolen kuin se mitä hän asiasta tunsi. Satama oli kaunis. Hän oli ihaillut sitä jo laivan kannelta. Ja myös sataman pienveneet olivat ihailleet risteilyalusta. Purjeveneitä pyöri aamusta laivan ympärillä silkasta uteliaisuudesta, ne menivät ja tulivat ja palasivat, vailla muuta päämäärää kuin hengailla jättiläisen kyljessä. Ehkä he