Ms Tati matkustaa

Ms Tati istuu Malaga-puistossa lukemassa Ted Hughesin runokokoelmaa The Crow, Varis. Välillä hän nostaa katseensa ja antaa sen levätä ympäröivässä vihreydessä tai seurata hetken hajamielisesti ohikulkijaa. Koiria ja niiden ulkoiluttajia hän pysähtyy katsomaan hiukan pitempään.  Hänen jaloissaan käväisee silloin tällöin viehkeitä turkinkyyhkyjä varmistamassa, olisiko häneltä tippunut maahan murusia. Ne jatkavat hetken kuluttua ympäristön tutkiskeluaan, kun huomaavat, ettei hänellä ole mitään syömistä mukanaan. Sää on lämmin ja Ms Tati nauttii varjoisan puistonpenkin viileydestä ja kostean, runsaskasvuisen puiston hapekkaan raikkaasta ilmasta. Kaiken idyllin yllä käy vihreiden papukaijojen jatkuva torailu ja kirkuna. Se on lähes musiikkia hänen korvilleen, ainakin verrattuna liikenteen ääniin, sillä hän rakastaa noita temperamentikkaita ja värikkäitä kaupungin asukkaita. Hänen mielestään ne muistuttavat hiukan espanjalaisia, mutta sitä hän ei ehkä sanoisi kenellekään espanjalaiselle....

Ms Tatilla oli Kolumbiaan lähtiessään kolme täsmällistä eläintoivomusta. Hän toivoi näkevänsä kolibrin, iguaanin ja tukaanin. Näistä hän oli jo aikaisemminkin nähnyt kolibreja, mutta hän odotti kovasti näkevänsä niitä uudelleen. Hänen matkaansa saattoi varmaan pitää onnistuneena, sillä hän näki kaksi kolmesta toivomastaan: eri lajisia kolibreja runsain määrin sekä kauniin iguaanin. Tukaanin näkeminen ilmeisesti vaatisi hieman enemmän suunnittelua ja vaivannäköä, hän päätteli. Jos esimerkiksi Tayronan luonnonpuisto olisi ollut auki eikä suljettuna koko hänen Karibialla käyntinsä ajan, hänellä olisi ehkä ollut parempi tilaisuus nähdä edes vilahdus ihailemastaan tukaanista. Tai sitten ei; ei hän ollut ihan varma, millä seuduin tukaanit parhaiten viihtyivät Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa ja rannikolla. Kolibreja hän pääsi katselemaan jo Sasaiman kahviseudulla, jossa niitä ei kuulemma kuitenkaan hänen vierailunsa aikana näkynyt yhtä paljon kuin yleensä. Hän ehti kuiten...