Ms Tati matkustaa

Junat kolkuttelivat minuutin välein Ms Tatin pienen hotellihuoneen ikkunan ali. Earl’s Courtin maanalaisen asema oli melkein vieressä. ”Hyvänä puolena tässä on, että tuntuu koko ajan, että on matkalla”, Ms Tati muistutti itseään. ”Ja onhan minulla korvatulpat, jos tarvitaan.” Marraskuisen Lontoon-käyntinsä tekemisiä etukäteen miettiessään hän oli ollut varma ainakin siitä, että puutarhat saisivat jäädä rauhaan. Jo vuodenajan vuoksi kannattaisi mukavaa tekemistä etsiä enimmäkseen sisätiloista. Lontoo kuitenkin hymyili hänen saavuttuaan. Ensimmäisen aamuteensä hän sai nauttia auringossa Gloucester Roadin Paul’in terassilla.  Parin ensimmäisen aurinkoisen päivän jälkeen hän keitteli huoneessaan tottuneesti iltateetä kaupungilta palattuaan, junien kodikas kolke taustalla. Samalla hän katseli maanalaisen karttaa. District Linella Earl’s Courtista ei ollut kovinkaan monen pysäkinvälin matka Kew Gardensiin.  Huomenna menenkin sinne, hän päätti. Seuraavana päivänä sate

Englannin luoteisin kaupunki ja satama Penzance (kornin kielellä Pennsans) kätkee pienen ihmeen. Tai suurenkin. Ms Tati ainakin hämmästyi suuresti sinne päästyään. Koko Cornwallille niin tyypillisille korkeille kallioisille rannoille, Atlantin aaltojen yläpuolelle, alkoi 1920- ja 30-lukujen vaihteessa rakentua ihan kirjaimellisesti huimaava teatteri. Teatterityömaan toteuttajana oli sinnikäs nainen nimeltä Rowena Cade yhdessä apumiehensä kanssa. Rowenan maille sijoittuville jyrkille rantakallioille syntyi vuosien ja vuosikymmenten varrella pääosin sementistä tehty amfiteatteri Minack . Minack on kornin kieltä ja merkitsee kivistä paikkaa. Teatterissa on alkuajoista asti esitetty aina Shakespearen näytelmiä, joihin Rowena oli erityisen ihastunut ja joita hän myös puvusti paikalliselle teatteriseurueelle jo ennen teatterin rakentamiseen ryhtymistään. Ensimmäinen teatterissa koskaan esitetty näytelmä oli Myrsky – ja on vaikea kuvitella tähän paikkaan paremmin sopivaa näytelm

Käytyään Biddulph Grange ssa Ms Tati olisi mieluusti nauttinut kupillisen teetä Mr Bateman in ja hänen vaimonsa seurassa, sillä Bateman vaikutti hänestä kovin kiinnostavalta persoonalta. Ikävä kyllä Mr Bateman kuoli jo 1897. Sitä ennen hän asui ostamallaan maatilalla perheensä kanssa ja muutti sen Biddulph Grangen uskomattomaksi puutarhaksi, johon keräsi kasveja ympäri maailmaa usean kymmenen vuoden ajan.  Tämä ei riittänyt luonnontieteistä kiinnostuneelle Batemanille. Hän halusi myös vakuuttaa aikalaisensa siitä, että silloiset luonnontieteen uudet löydökset lajien kehittymisestä eivät olleet ristiriidassa kristillisen luomiskertomuksen kanssa. Niinpä hän keräsi maailmalta myös upean kokoelman kasvi- ja eläinfossiileita. Fossiileja varten hän rakennutti puutarhaansa rakennuksen, jonka pitkää käytävää kävellessään kävijät saattoivat hänen ideansa mukaan astella luomisen päivästä toiseen. Fossiilit on ryhmitelty ryhmiiin seitsemän, tai siis oikeastaan kuuden, luomisen pä

Copyright Tiina Paju Biddulph Grange -puutarha Staffordshire ssa tuntui Ms Tatista heti alkuunsakin leikkisimmältä puutarhalta, missä hän on koskaan käynyt. Myös salaperäisimmältä. Hän ja hänen ryhmänsä kuulivat, että puutarhasta löytyy mm italialainen, kiinalainen ja egyptiläinen puutarha, sen lisäksi, että siellä on arboretum, kirsikkapuutarha ja dahlia-, ruusu-, yrtti-, ja rodopuutarhat. Muun muassa. Kun Ms Tati seisoi linnamaisen rakennuksen edessä ja katseli alapuolellaan näkyvää puutarhaa, ei hän olisi voinut kuvitella, että kaikki nuo puutarhan puolet piileksivät jossakin hänen edessään. Hän näki vain puita ja pensaita ja kukkaruukkuja.  Mutta puutarhalla oli hänelle varattuna omat yllätykset.  Ne alkoivat siitä, miten puutarhassa kävellessä aina ihan uusi alue putkahti esiin säntillisesti ja geometrisesti leikatun pensasaidan takaa. Uusi väri, uusi teema, uudet kasvit. Ei mitään vihjeitä havaittavissa siitä mikä kulman takana odotti. Sadetta vihmoi kevyesti, mul