Huimaava Minack

Englannin luoteisin kaupunki ja satama Penzance (kornin kielellä Pennsans) kätkee pienen ihmeen. Tai suurenkin. Ms Tati ainakin hämmästyi suuresti sinne päästyään.

Koko Cornwallille niin tyypillisille korkeille kallioisille rannoille, Atlantin aaltojen yläpuolelle, alkoi 1920- ja 30-lukujen vaihteessa rakentua ihan kirjaimellisesti huimaava teatteri. Teatterityömaan toteuttajana oli sinnikäs nainen nimeltä Rowena Cade yhdessä apumiehensä kanssa. Rowenan maille sijoittuville jyrkille rantakallioille syntyi vuosien ja vuosikymmenten varrella pääosin sementistä tehty amfiteatteri Minack. Minack on kornin kieltä ja merkitsee kivistä paikkaa.

Teatterissa on alkuajoista asti esitetty aina Shakespearen näytelmiä, joihin Rowena oli erityisen ihastunut ja joita hän myös puvusti paikalliselle teatteriseurueelle jo ennen teatterin rakentamiseen ryhtymistään. Ensimmäinen teatterissa koskaan esitetty näytelmä oli Myrsky – ja on vaikea kuvitella tähän paikkaan paremmin sopivaa näytelmää.

Ms Tati ei ollut koskaan kuullutkaan Minack-teatterista. Eipä silti, opaskaan ei muistanut teatterin nimeä vaan mainitsi, että mennään aamulla käymään kiviteatterissa, jossa hänkään ei ole koskaan käynyt.

Teatteri oli korkealla kukkulalla ja paikan aukeamista odotellessaan he katselivat hiukan sen ympäristöä ja maisemia. Teatterille johtavaa tietä, tai polkua, kulkiessaan Ms Tati ihmetteli, miksi teatterista ei näkynyt vielä yhtään mitään. Kunnes teatteri yhtäkkiä aukeni hänen edessään – ja alapuolellaan. Kokonaan alapuolellaan. Ja jossakin syvällä teatterin alapuolella löivät Atlantin vaahtopäiset aallot.

Ms Tatia huimasi ja hänen piti pysähtyä hetkeksi totuttelemaan näkyyn ennen kuin hän saattoi lähteä tutkimaan paikkaa. Eikä hänen siltikään tehnyt mieli laskeutua kovin alas sementistä valettuja penkkirivejä. Näköalat olivat hänen mielestään ihan erinomaiset kiipeilemättäkin.

Hän haaveili hyvän tovin siitä, miten jonakin kesäiltana hän vielä joskus istuisi teatterissa katsomassa näytelmää. Lämpimästi pukeutuneena epäilemättä, kesästä huolimatta. Näyttämö oli sen verran alhaalla, että ylimmillä istuinriveillä istuessaan hän tarvitsisi kirpputorilta ostamansa hienot pääsiäistipun väriset vintage-teatterikiikarinsakin.

Merenpinta kimalteli häikäisevästi, mikä teki alas katselemisen osaltaan vähän haastavaksi, navakan tuulen lisäksi. Säilyttääkseen tasapainossa pysymisen tunteen Ms Tati keskitti välillä huomionsa teatterin ylemmillä tasanteilla ja rinteillä oleviin subtrooppisiin kasveihin, joiden kivikkopuutarha näytti kukoistavan, vaikka saattoi kuvitella, että ainakin talvisin tuulet rinteessä olisivat karuja. Hän oli pannut merkille, että ylhäällä myytiin taimiakin. Agavet ja muut mehikasvit viihtyivät, ja hän päätti ostaa viemisiksi parvekkeensa syksyyn pari muhkealehtistä mehikasvin ruusuketta.

Hän löysi muistopenkin, joka oli omistettu Rowenta Caden apumiehelle. Ja kävi katsomassa näyttelyn teatterin historiasta. Hän vertaili pitkään myynnissä olevia taimia ennen kuin osti haluamansa ja mietti, miltä ne mahtaisivat kotiin päästessä näyttää. Maksamaan piti mennä kaupan sisätiloihin, minne hän sitten jo mieluusti jäikin tuulelta suojaan.

Hän tälläytyi jäljellä olevaksi ajaksi ihailemaan Atlantin aaltoja kahvilan ikkunoista. Myyntitiskin kylmäkaapista löytyi seljankukkajuomaa. Kyllä! ’Elderflower’ hän luki etiketistä, mielissään. 

- Kärsivällisesti kun odottaa niin vuosikymmenten jälkeen saattaa saada tilaisuuden maistaa sitä, mitä joskus lapsena englantilaisia nuortenkirjoja lukiessaan olisi halunnut maistaa. Kaikkien muiden Viisikko-eväiden lisäksi.

Hän makusteli virvoitusjuomaa kuin se olisi ollut vähintään kuohuviiniä. Päivä oli alkanut mukavasti.