Sasaimassa sataa
Helle oli tuntunut Suomesta tulleesta jo aika tukahduttavalta. Vinttikamarin huone kuumeni auringon paistaessa sinne aamusta iltaan, ja väliin Ms Tati hieman epäili, että Macondon kylän kuuluisa unitauti (se Sadan vuoden yksinäisyyden vitsaus, tiedättehän) olisi saattanut iskeä myös Sasaimaan. Joka kerta, kun hän piipahti huoneessaan "hiukan levähtämässä" hän nukahti melkein heti syvään uneen. Sade tuli hellepäivän illasta. Pilvet eivät olleet erityisen tummia eivätkä erityisen vaaleita. Ukkonen kuului kaukaisena kuminana, kunnes se olikin jo ihan päällä ja salamat ja jyrähdykset olivat samanaikaisia. Vettä ryöppysi taivaalta. Hetkeä ennen sateen alkamista Ms Tati vielä katseli pilviä puutarhassa. Kun sadetta alkoi tulla taivaalta kaatamalla, Ms Tati jäi ovelle ja ikkunaan kuuntelemaan. Jyrähdykset pamahtivat ja kumahtelivat läheisistä rinteistä komeasti. Trooppisten puiden suuret lehtipinnat muodostivat kaikuvan pohjan sadepisaroille. Vaikka vettä tuli paljon, sat