Ms Tati matkustaa

Ms Tatilla on pieni juttu kasvitieteellisten puutarhojen kanssa. Hänen on hyvin vaikea ohittaa kasvitieteellistä, mikäli sattuu kaupunkiin, josta sellainen löytyy. Kasvitieteelliset puutarhat ovat lähestulkoon hienointa maailmassa Ms Tatin mielestä. Vain kahvilat, museot ja kirjastot pystyvät kilpailemaan niiden kanssa elämän tarkoituksen kirkastamisessa. Tai pystyisivät, jos kyse olisi kilpailusta. Kun kävelee puutarhassa, jonka vanhat, eri puolilta maailmaa kootut puut kasvavat rinta rinnan, suojaten muita kasveja, oksiaan tuulessa liikutellen ja pudotellen jättimäisiä käpyjään, on helppo uskoa, että kaikella elämällä on jokin merkitys, ja jokaisella tällaisen maagisen paikan löytävällä myös aikaa istahtaa penkille ja löytää se ilman pienintäkään hoputusta. Joku on nimilaputtanut lähes jokaisen kasvin. Valinnut parhaan kasvupaikan ja parhaat naapurit. Hoitanut ja vaalinut vuodesta toiseen. Suunnitellut ja rakentanut yllätyksiä. Pehmeän ruohon peittämiä polkuja, jotka

Ms Tati oli ilahtunut, kun oli osannut valita hotellinsa niin hyvältä paikalta. Matka kansallisgalleriaan oli lyhyt, tosin kylläkin ylämäkeä. Mäkiä Edinburghissa riittää, sillä kaupunki on yksi niistä kaupungeista, jotka väitetään perustetun seitsemälle kukkulalle. Mäkeä kiivetessä näköalat paranivat kaiken aikaa ja Ms Tati pysähtyi vähän väliä ottamaan kameransa esiin, vain huomatakseen, että muutaman metrin päässä näköala oli jälleen edellistä hienompi. Skotlannin kansallisgalleria on keskellä Princess Street Garden -puistoa ja jakaa sen itäiseen ja läntiseen puistonosaan. Pääsy Edinburghin linnan alueelle sijaitsee kansallisgallerian lähettyvillä sekin. Tämä on hemmottelua flaneeraavalle turistille, Ms Tati ajatteli. Kansallisgalleria oli pienempi kuin hän oletti, siihen kuitenkin sisältyi monia mielenkiintoisia ja hauskoja pikkuosastoja sekä skottitaiteen että kansainvälisen taiteen mestareista. Ensimmäinen punaisten näyttelysalien kokonaisuus tarjosi heti yhdessä

- Lohhh! Juokaa huonoa viskiä (ettekä muuten löydä sellaista Skotlannista!), jos kurkkuäänne tuottaa vaikeuksia. Yäghhh! Eric opasti skotin kielen saloihin ajaessaan kohti Ylämaata ja Loch Nessiä. 12 tunnin matkalla Edinburghista Loch Nessille ja takaisin hänellä oli kosolti aikaa jakaa viisauttaan paimennettavilleen. Miehellä, joka oli aikaisemmin toiminut viskialalla, vankilapsykologina ja ammattisotilaana ja päätynyt eläkkeellä matkaoppaaksi, oli omanlaisensa näkökulma maahansa. Siinä korostuivat maan historian veriset tapahtumat, Maria Stuartin ihmeellinen kauneus ja älykkyys, maan kuuluminen kansalle ja ympäristön, koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeys. Yleisö koostui valtaosin amerikkalaisista turisteista. He ihmettelivät skottien halua maksaa korkeita veroja saadakseen vapaan, syrjimättömän koulutuksen ja hyvinvointipalvelut. Ja eikö sellainen houkutellut maahan valtavan määrän maahanmuuttajiakin? Myöskään Mr suuren T:n epäonnistuneet golfkeskuskaupat Skotlannissa

Ms Tati istui Elephant House -kahvilassa ja leikki olevansa JK Rowling. Hän oli tullut kahvilaan puolen päivän toiselle aamiaiselle ja katseli tyytyväisenä aamiaislistaa, joka hänelle oli tuotu menuna.  Jossakin sentään ymmärretään second breakfast   -aikatauluja, hän ajatteli. JK Rowlingina – jonka väitetään kirjoittaneen ensimmäisen Harry Potterinsa tässä kahvilassa – hän oli aamiaislistaa katsoessaan pian jokseenkin varma, että hänen lempiaamiaisensa olisi paahtoleipä portobello-sienellä ja vuohenjuustolla. Kaveriksi perinteistä Darjeeling-teetä. Hän oli huomannut punaiseksi maalatun kahvilan ulkoseinän ikkunassa tekstin: Harry Potterin syntymäpaikka . Siksi hän ei ollutkaan mitenkään hämmästynyt nähdessään sisään astuessaan kahvilan etuosan täynnä innostuneita teinejä. Kahvilan takaosa paljastui tilavaksi ja valoisaksi huoneeksi, jonka suurista ikkunoista oli näköala Edinburghin linnakukkulalle. Elefantteja oli joka puolella. Eräs rouva istui elefantin m