Ms Tati matkustaa

Matkalla teatterista kotiin, juuri sopivasti ennen metroon menoa, on Rautatieasemalla uudehko panimoravintola Kellotorni. Se näytti kutsuvan istahtamaan hetkeksi, kun Ms Tati asteli asemalle juuri näkemäänsä näytelmää vielä miettien ja sen tunnelmissa eläen. Hän valitsi tiskillä runsaasta itselleen ihan uusien olutmerkkien valikoimasta kevyen lagerin ja kantoi juomansa pöytään. Viereisessä pöydässä istui ehkäpä hänen ikäänsä lähestyvä pariskunta, joka jostakin syystä tunnisti teatterista palaavan ihmisen jo ulkonäöltä ja kysäisi vain varmistaen: "Teatteristako tulet?" Saatuaan nyökkäyksen vastaukseksi he jatkoivat: "Saako olla utelias ja kysyä, mitä pidit?" "Ai tekinkö tulette teatterista?" Pariskunta katsoi Ms Tatia odottavasti, ja hän puhkesi puhumaan ääneen juuri miettimiään ajatuksia: "Kyllä täytyy sanoa, että se oli vaikuttavin näytelmä, minkä olen pitkään aikaan nähnyt. Tampereen työväenteatterin Helene oli myös vaikuttava, mutta tässä se yhteis...

Ms Tati sattui huomaamaan, että Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa esitetään Eugène Ionescon Tuolit-näytelmää . Pakko päästä!   Niin kauan oli siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt livenä absurdia teatteria ylipäätään, puhumattakaan Ionescosta. Äkillinen ikävä TTT:n esityksiinkin alkoi vaivata heti. Teatterimatkasta Tampereelle tuli vihdoinkin varovaisen Ms Tatin ensimmäinen oikea, yön yli jatkunut pienoismatka koronan ilmaantumisen jälkeen. Teatterilippu, junalippu ja sitten hotellin valikointia pitkään ja hartaasti, ihan matkan suunnittelemisen ilon maksimoimiseksi. Ihan keskustasta, tietenkin. Vai menisikö hotelliin, jossa on spa? No ei! Hotelliksi valikoitui ihan junaraiteiden ja rautatieaseman vieressä komeana töröttävä Solo Hotelli Torni , jonne pääsee kätevästi suoraan rautatieaseman raidetunnelista. Paitsi että Ms Tati teki pienen kunniakierroksen pakkasessa aseman ulkopuolella käsimatkalaukkuaan kiskoen ennen kuin keksi, että olisi päässyt lähes suoraan tul...

Englannin luoteisin kaupunki ja satama Penzance (kornin kielellä Pennsans) kätkee pienen ihmeen. Tai suurenkin. Ms Tati ainakin hämmästyi suuresti sinne päästyään. Koko Cornwallille niin tyypillisille korkeille kallioisille rannoille, Atlantin aaltojen yläpuolelle, alkoi 1920- ja 30-lukujen vaihteessa rakentua ihan kirjaimellisesti huimaava teatteri. Teatterityömaan toteuttajana oli sinnikäs nainen nimeltä Rowena Cade yhdessä apumiehensä kanssa. Rowenan maille sijoittuville jyrkille rantakallioille syntyi vuosien ja vuosikymmenten varrella pääosin sementistä tehty amfiteatteri Minack . Minack on kornin kieltä ja merkitsee kivistä paikkaa. Teatterissa on alkuajoista asti esitetty aina Shakespearen näytelmiä, joihin Rowena oli erityisen ihastunut ja joita hän myös puvusti paikalliselle teatteriseurueelle jo ennen teatterin rakentamiseen ryhtymistään. Ensimmäinen teatterissa koskaan esitetty näytelmä oli Myrsky – ja on vaikea kuvitella tähän paikkaan paremmin sopivaa näytelm...