Ms Tati verryttelee jalkojaan Riiassa
Riikan vanha keskusta on pieni, sopiva käveltäväksi ristiin rastiin. Jalkakäytävät ovat mukulakivisiä, mikä ei välttämättä tee kävelystä siltä osin nautintoa. Vaikka tekee mieli tähystellä kaupungin kauniita jugendtaloja, joutuu pitämään katseen aina välillä myös siinä, mihin on astumassa. Nähtävyydet alkoivat heti Ms Tatin hotellia vastapäätä. Tien toisella puolella kohosi merkillinen musta kuutio, jota matkaoppaassa luonnehdittiin ”rumaksi bunkkeriksi”. Miehitysmuseo. Talo kiehtoi Ms Tatia. Ei vähiten siksi, että se muodosti melkoisen vastakohdan vieressään olevalle Mustapäiden talolle, punaisen, kullan ja valkoisen väriselle äärimmäisen koristellulle ja sotien jäljiltä 90-luvulla uudelleenrakennetulle Riikan kaupungin symbolille. Ruman bunkkerin ali pilkotti Daugava-joen toisella puolella sillankorvassa sijaitseva Latvian kansalliskirjasto, jota kutsutaan Valon linnaksi. Ms Tati oli kävellyt sillan yli katsomaan taloa jo tuloiltanaan, jolloin