Ms Tati matkustaa

Meriaiheista keräilyesineistöä Collector's Lord Nelson Hotel'issa Ms Tati saapui hotelliinsa Gamla Stanissa.  Hän laskeskeli mielessään, että edellisestä Tukholman vierailusta oli kulunut parikymmentä vuotta. Ja sitä edellisestä varmaan suunnilleen saman verran. Kaupungissa, jossa hän oli joskus asunut vajaan vuoden ja käynyt töissä kaikilla lomillaan yliopistosta, ja muilla reissuilla siinä välissä. Mika Waltari puhui eräässä kirjassaan "nuoruuden kaupungistaan", hän muisti. Tukholmaa voisi, hänen opiskelukaupunkiensa lisäksi, hyvällä syyllä kutsua hänen nuoruuden kaupungikseen. Vanha kaupunki oli muuttunut edukseen, siistiytynyt edellisestäkin käynnistä, vaikka silloinkin se oli jo näyttänyt paljon aikaisempaa hyväkuntoisemmalta ja sitä paitsi kodikkaalta kaikkine talven valoineen ja kynttilöineen. Vanhoja rakennuksia on restauroitu kunnioittavasti ja alue saa kukoistaa omanlaisenaan. Hän hymähti nuorelle itselleen, joka oli vähän kartellut vanhaa kaupunkia turistip...

Ms Tati oli viettänyt puoli päivää hienossa, arkeologiaa ja taidetta saman katon alle yhdistävässä Malaga-museossa. Matkallaan museosta läpi vanhan kaupungin Ms Tati istahti vielä penkille lepuuttamaan jalkojaan ja muistelemaan näkemäänsä. Hetken istuttuaan hänen huomionsa kiinnittyi penkkiä lähestyvään väriläikkään: pitkänhuiskea mies, hänen ikäluokkaansa, oli pukeutunut vahvan punaiseen puvuntakkiin ja tummansinisiin kapearaitaisiin housuihin. Mies mutusti kävellessään täytettyä patonkia ja loi kaihoisan katseen samaan penkkiin, jolla Ms Tati istui. Kohta mies istahtikin penkille hänen viereensä, kysyttyään kohteliaasti luvan. Hetken kuluttua he olivat uppoutuneet keskusteluun.  - Minun täytyy kohta mennä takaisin tuonne. Mies nyökkäsi epämääräisesti suuntaan, jonka Ms Tati tulkitsi tarkoittavan museota.  - Lähdin haukkaamaan lounasta, mutta palaveri jatkuu.  Mies kertoi olevansa Milanosta ja muotialalla, ja että hänen työtään oli erilaisten muotiin liittyvien näyttelyi...

Ms Tatin edellisestä käynnistä Kansallismuseoon oli kulunut vuosikausia. Hiukan sateisena päivänä hän pulpahti ulos metron uloskäynniltä Mannerheimintiellä ja kiipesi Lasipalatsin edessä nelosen ratikkaan ajaakseen pysäkinvälin museolle. Hänellä oli jalassaan mukavat – suorastaan urheilulliset – kengät, joita hän ei ollut hankkinut omasta aloitteestaan. Koko matkan kotoa museolle hän katseli ihmisten jalkoja. Otantatutkimuksensa jälkeen hänen oli pakko todeta, että hän oli varmaan helsinkiläisen ihmislajin viimeinen urheilujalkineisiin (jo sanakin antoi hänelle epämieluisia väristyksiä) siirtynyt henkilö. Anatomisesti muotoiltujen, joustavien, pehmennettyjen, räikeänväristen, tukevien ja kevyiden jalkineidensa ansiosta hänen jalkojaan ei alkanutkaan särkeä, kuten yleensä hänen kävellessään kilometrikaupalla museoiden kovilla lattioilla. Ms Tati ei kuitenkaan halunnut vetää tästä mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Hän aloitti perusnäyttelyn katsomisen kellarikerroksen ...