Kevätretkellä Tukholmassa

Meriaiheista keräilyesineistöä Collector's Lord Nelson Hotel'issa

Ms Tati saapui hotelliinsa Gamla Stanissa.

Hän laskeskeli mielessään, että edellisestä Tukholman vierailusta oli kulunut parikymmentä vuotta. Ja sitä edellisestä varmaan suunnilleen saman verran. Kaupungissa, jossa hän oli joskus asunut vajaan vuoden ja käynyt töissä kaikilla lomillaan yliopistosta, ja muilla reissuilla siinä välissä. Mika Waltari puhui eräässä kirjassaan "nuoruuden kaupungistaan", hän muisti. Tukholmaa voisi, hänen opiskelukaupunkiensa lisäksi, hyvällä syyllä kutsua hänen nuoruuden kaupungikseen.

Vanha kaupunki oli muuttunut edukseen, siistiytynyt edellisestäkin käynnistä, vaikka silloinkin se oli jo näyttänyt paljon aikaisempaa hyväkuntoisemmalta ja sitä paitsi kodikkaalta kaikkine talven valoineen ja kynttilöineen. Vanhoja rakennuksia on restauroitu kunnioittavasti ja alue saa kukoistaa omanlaisenaan. Hän hymähti nuorelle itselleen, joka oli vähän kartellut vanhaa kaupunkia turistipaikkana, jossa turistit vain kulkevat edestakaisin alueen pääkatua Västerlånggatania ja kurkkivat samojen matkamuistomyymälöiden näyteikkunoita. Hän muisti vuosikymmenten takaa erään myymälän, jonka pölyinen näyteikkuna pysyi samana vuodesta toiseen.

Vanha kaupunki on pyyhkinyt pölynsä, hän totesi jo matkalla hotelliinsa - joka sijaitsi Västerlånggatanilla, kuinkas muuten.

Hotellissa sai eläytyä vielä Ms Tatin nuoruuttakin vanhempiin aikoihin, sillä se oli erikoistunut merihistoriallisten esineiden keräilyyn ja lordi Nelsonin henkilöön. Sisääntuloaulaa koristivat monet lasivitriinit täynnä laivojen pienoismalleja, vanhoja kompasseja, mittausvälineitä, merimiesten laivan nimillä varustettuja hihanauhoja, merikarttoja ja kaikenlaista meriaiheista tavaraa. Hotellivastaanoton tiskin vierellä seisoi luonnollisen kokoinen Nelsonin näköinen laivan keulakuva, jota Ms. Tati erehtyi tiskin toisesta päästä luulemaan toiseksi kirjautumaan jonottavaksi asiakkaaksi.

Käytävät olivat kapeat ja täynnä laiva- ja meriaiheisia vanhoja tauluja. Siellä täällä tuli vastaan komea, ihmisen kokoinen kaappikello tai patsas. Hotellin pienet huoneet oli sisustettu hyteiksi ja jokaisen oveen oli maalattu vanhojen laivojen nimiä huonenumeroiden lisäksi. Ms Tatin hytti oli pieni, mutta toimiva. Kaikelle tarpeelliselle oli paikkansa. Kylppärin ovessa oli pyöreä ikkuna huoneeseen.

Ms Tati luki hissin kerroskuvauksista, että hänen kerroksessaan pitäisi olla myös pieni kirjasto. Hän käveli käytävän pariin kertaan edestakaisin, mutta ei löytänyt sellaista. Ainoastaan hyttejä ja oven, jonka pyöreästä ikkunasta näkyivät vanhat varauloskäyntinä toimivat kierreportaat, joita saattoi halutessaan käyttää hissin sijaan. Kirjasto jäi mysteeriksi, mutta hän löysi hytistään muutamia kirjoja sitä varten, jos hänelle sattuisi jäämään paljon luppoaikaa. Riski olisi melko pieni muutaman päivän matkalla, hän arveli.

Ms Tati oli vihdoin saanut aikaiseksi tulla kaupunkiin kimmokkeenaan Kansallismuseossa esillä oleva Pierre Bonnard och Norden -näyttely. Samalla hän saattoi tavata ystäviään.

Saapumisillan tapaamispaikaksi löytyi hotellilta vain kulman takana sijaitseva kasvisravintola Verte, jonka ruoka oli hyvää ja miljöö sopiva kiireettömään kuulumisten vaihtoon.

Seuraavana päivänä Ms Tati nautiskeli toisesta ystävätapaamisesta Kansallismuseon ravintolalounaan äärellä. Vaikka hän oli kuusi vuotta sitten nähnyt Lontoon Tate Modernin suuren Pierre Bonnard -näyttelyn, Kansallismuseon näyttely onnistui tuomaan uusia puolia taiteilijasta esiin lähinnä nostamalla tarkasteltavaksi hänen vaikutustaan ja hengenheimolaisiaan Pohjolan taiteessa. Suomesta mukana olivat Magnus Enckell, Ellen Thesleff ja Yrjö Ollila. Bonnardin maalauksissa on aina uusia tyylillisiä ja muita yksityiskohtia löydettäviksi, joten hänen perässään matkustelu kannattaa. Muiden taiteilijoiden osuuksia ja ominaisuuksia Ms Tati olisi voinut tutkia vähän pidempäänkin.

Museokäynnin kruunasi perinteisellä tavalla näyttelyn sulkemisajan pieni paniikkihetki uudistetun museon katakombimaisen eksyttävässä kellaritilassa ennen kuin lokeroon jätetty reppu ja takki löytyivät. Se ei kuitenkaan riittänyt Ms Tatille. Hän vaati saada parkkeerata itsensä Strömgatanilla Grand Hotelin vieressä olevalle terassille, välittämättä ystävänsä huokauksista. Huokaileva ystävä ei suostunut silti tinkimään ehdottomasta halustaan tarjota Ms Tatin juoma.

Vaikka terassi oli houkutellut aurinkoisuudellaan, he päätyivät kuitenkin istumaan yksinään terassin varjoisalla puolella, koska siellä oli mukavammat tuolit. Tämä valinta koitui heidän onnekseen, sillä pian seurasi Ms Tatin matkan kuninkaallinen yllätysosuus.

Ensin vieressä olevaan risteykseen ajoi moottoripyöräpoliisi. Hän sulki liikenteen yhdeltä risteykseen tulevalta suunnalta ja jäi seisomaan pyöränsä viereen. Ms Tati valpastui: mitähän nyt seuraisi? Seurasi kuninkaallisen saattueen ohiajo yllätysreitillä, joka kulki kirjaimellisesti heidän pöytänsä vierestä. Puhtauttaan kiiltelevä musta auto toisensa perään ajoi lähes heidän pöytäänsä hipoen poliisisaattueessa, suurin osa autoista tummennetuin ikkunoin. Yhdessä autossa oli kuitenkin tavalliset ikkunat, ja terassilla istuskelijat saivat suureksi hämmästyksekseen lämpimät vilkutukset kuningatar Silvialta ja valtiovierailulla olevan Islannin presidentin puolisolta. Tokihan he olivat kyllin hyvätapaisia vastatakseen, Ms Tati vilkuttamalla ja hänen ystävänsä skoolaamalla.

Tapahtumalla oli sähköistävä ja ilahduttava vaikutus heihin, vaikkeivat he mitään rojalisteja tunnustaneet olevansakaan. He katselivat vielä hiukan typertyneinä autosaattueen etenemistä hetken kuluttua lahden toisella puolella kohti kuninkaanlinnaa. Linnan ohi hotelliinsa kävellessään Ms Tati kohtasi saattueen uudelleen, tällä kertaa matkalla jo takaisin.

Seuraavaksi päiväksi Ms Tati oli sopinut iltapäiväteetapaamisen kovasti kehutussa Chaihana -teeravintolassa. Sitä ennen hän kuljeskeli vielä summittaisesti vanhassa kaupungissa.

Hänet valtasi halu käydä tapaamassa erästä vanhaa tuttua. Suomalaisen kirkon luona on Tukholman pienin patsas, jota hän oli monet kerrat joskus kauan sitten käynyt tervehtimässä. Nyt hän ei kuitenkaan enää tarkalleen muistanut, missä sen enempää patsas kuin kirkkokaan sijaitsivat. Hän päätti antaa jalkojensa viedä ja luottaa kehomuistiinsa. Hän käveli aikansa, katseli ja ihmetteli aurinkoisen kevätpäivän valossa kylpeviä vanhoja taloja, kahviloita ja krouveja, joiksi niitä teki kaupunginosan bellmanilaisissa tunnelmissa mieli kutsua. Sitten hän istahti penkille ja katsoi karttasovellukseensa: hän oli täsmälleen Suomalaisen kirkon vieressä, paitsi että välissä oli kadun pituinen aukoton rivi taloja, jonka kiertämiseen kuluisi hyvä tovi aikaa. Hänen olisi pitänyt kääntyä ylöspäin risteyksessä, jossa hän oli pysähtynyt hetkeksi miettimään. Hän jätti mielestään patsastreffit ja lähti vähitellen vaeltamaan kohti teetreffipaikkaansa.

Chaihana sijaitsee rauhallisella alueella keskellä vanhaa kaupunkia, Saksalaisen kirkon vieressä. Teelista ja tarjolla olevat leivonnaiset ovat erinomaisia. Ms Tati ei ollut varma, oliko koskaan syönyt yhtä hyviä skonsseja clotted creamin ja hillojen kera. Teeksi hän valitsi tumman nepalilaisen. Innoissaan hän esitteli ystävilleen aikaisemmin päivällä tekemiään teeostoksia Paloma-teekaupasta, jonka teevalikoima oli täysin kilpailukykyinen myös teekauppana toimivan Chaihanan valikoiman kanssa. Ihan ensiluokkainen teematka!

Samalla hän esitteli apteekista ostamaansa käärmesalvaa käytännöllisenä matkamuistonaan. Ystävä huomautti, ettei hän saisi viedä maasta yli 100 ml:n putkiloa.

Kaihoisasti hän erosi lentokentälle lähtiessään sekä ystävistään että käärmesalvastaan.