Ms Tati matkustaa

Ms Tati oli viettänyt puoli päivää hienossa, arkeologiaa ja taidetta saman katon alle yhdistävässä Malaga-museossa. Matkallaan museosta läpi vanhan kaupungin Ms Tati istahti vielä penkille lepuuttamaan jalkojaan ja muistelemaan näkemäänsä. Hetken istuttuaan hänen huomionsa kiinnittyi penkkiä lähestyvään väriläikkään: pitkänhuiskea mies, hänen ikäluokkaansa, oli pukeutunut vahvan punaiseen puvuntakkiin ja tummansinisiin kapearaitaisiin housuihin. Mies mutusti kävellessään täytettyä patonkia ja loi kaihoisan katseen samaan penkkiin, jolla Ms Tati istui. Kohta mies istahtikin penkille hänen viereensä, kysyttyään kohteliaasti luvan. Hetken kuluttua he olivat uppoutuneet keskusteluun.  - Minun täytyy kohta mennä takaisin tuonne. Mies nyökkäsi epämääräisesti suuntaan, jonka Ms Tati tulkitsi tarkoittavan museota.  - Lähdin haukkaamaan lounasta, mutta palaveri jatkuu.  Mies kertoi olevansa Milanosta ja muotialalla, ja että hänen työtään oli erilaisten muotiin liittyvien näyttelyi...

Ms Tatin viisi päivää Lissabonin marraskuussa kului kuin siivillä. Säät olivat vaihtelevia, satoi melko paljon, mutta sade saattoi yhtäkkiä vaihtua lämpimään auringonpaisteeseen, joka pakotti vähentämään vaatetusta ja kaivamaan aurinkolasit esiin laukusta. Ms Tati kehitti itselleen päivärutiinin, joka alkoi aamukahvilla lähellä hänen hotelliaan olevassa pienessä, melko vaatimattomassa kahvilassa. Hän piti tuosta kahvilasta sen rauhallisuuden vuoksi ja hänestä oli mukava katsella paikan omistajan järjestelmällistä työskentelyä.  Erityisesti häntä ihastutti vanhan miehen tapa laittaa kahvikuppien lautaset lusikoineen ja sokeripusseineen jo valmiiksi, niin että kun asiakas pyysi kahvia, mies vain otti kupin, valutti siihen tummaa, vahvaa kahvia ja asetti sitten kupin yhdelle lautasista ja ojensi sen asiakkaalle. Hänellä oli koko tiskillinen valmiita lautasia jo valmiina, vaikkei kahvilassa välttämättä ollut yhtään asiakasta Ms Tatin saapuessa.  Tämä mies ei halunnut antaa asiakka...