Ms Tati matkustaa

Martti Mykkäsen kirjankansia. Hämeenlinnan taidemuseon mäki kylpi kevätauringossa ja pihan vanhat puut näyttäytyivät komeina ryhmyisine oksineen, vielä ilman lehtiä. Puiden alla vihersi ja muutenkin ilmasta saattoi aistia, miten vihreys on valtaamassa tilaa maailmassa. Junamatkalla Hämeenlinnaan Ms Tati oli jo saattanut nähdä kevyen vihreän harson lehtipuiden oksien ympärillä. Ms Tati seisahtui hetkeksi katselemaan pihapiirin kauniita, eri-ikäisiä rakennuksia ja meni sitten sisään Käännekohta -näyttelyn tiloihin. Hän esitteli museokorttinsa lipunmyyjälle ja huomasi näyttelytilan olevan lähes tyhjä. Täälläpä ei tarvitse kärsiä tungoksesta, hän mietti, kun suuntasi alakerran ensimmäiseen huoneeseen. Näyttely, joka koostui pääosin kirjoista ja niiden kansikuvien originaaleista esitteli 1950-1960 -lukujen kirjankansitaidetta ja jonkin verran myös sen suhdetta yleensä kuvataiteeseen. Aikaan, jolloin kansitaide nousi erityiseen kukoistukseen. Ville Hänninen on kirjoittanut näyttelyyn liittyv

Ms Tati sattui huomaamaan, että Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa esitetään Eugène Ionescon Tuolit-näytelmää . Pakko päästä!   Niin kauan oli siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt livenä absurdia teatteria ylipäätään, puhumattakaan Ionescosta. Äkillinen ikävä TTT:n esityksiinkin alkoi vaivata heti. Teatterimatkasta Tampereelle tuli vihdoinkin varovaisen Ms Tatin ensimmäinen oikea, yön yli jatkunut pienoismatka koronan ilmaantumisen jälkeen. Teatterilippu, junalippu ja sitten hotellin valikointia pitkään ja hartaasti, ihan matkan suunnittelemisen ilon maksimoimiseksi. Ihan keskustasta, tietenkin. Vai menisikö hotelliin, jossa on spa? No ei! Hotelliksi valikoitui ihan junaraiteiden ja rautatieaseman vieressä komeana töröttävä Solo Hotelli Torni , jonne pääsee kätevästi suoraan rautatieaseman raidetunnelista. Paitsi että Ms Tati teki pienen kunniakierroksen pakkasessa aseman ulkopuolella käsimatkalaukkuaan kiskoen ennen kuin keksi, että olisi päässyt lähes suoraan tulorai

Unelmien paikkoja Laila Heinemann: Oi aikoja oi paikkoja. Esseitä eri puolilta palloa (nimiösivulla Esseitä eri paikoista pallolla). 170 s. BoD 2023 Yksi lempikirjailijani Kurt Vonnegutin viimeisistä teoksista on nimeltään Galapagos. Se kertoo pienen ihmisjoukon päätymisestä Galapagossaarille länsimaisen järjestäytyneen yhteiskunnan tuhouduttua. Seuraavien miljoonan vuoden kuluessa näiden viimeisten ihmisten jälkeläisistä kehittyy luonnonvalinnan seurauksena jonkinlaisia hylkeitä, jotka makailevat raukeina saaren laavarannoilla. Onko se dystopia vai utopia? Sata vuotta sitten Galapagossaaret olivat monille utopia.   Ms Tatilla on ollut aina salainen haave. Tai no, oikeastaan montakin, mutta yksi niistä on sellainen, että hänen tekee mielensä tunnustaa se nyt, luettuaan Laila Heinemannin matkaesseistä koostuvan kirjan Oi aikoja, oi paikkoja . Kirjan esseet käsittelevät matkoja ja matkoista haaveilua. Ei mitään pientä unelmointia vaan päähänpinttymän tasoista haaveilua, joka rake

Kesäisten säiden saavuttua Ms Tati kurkisti jälleen vanhojen matkakirjojen kaappiinsa.  Tämä kaappi on siitä jännittävä huonekalu, että Ms Tatilla ei ole oikein aavistustakaan suurimmasta osasta siitä, mitä siellä piilottelee. Hän on ostanut, perinyt tai muuten saanut kirjoja, jotka on työntänyt sinne odottelemaan hetkeään, eikä saata muistaa, miksi ne kaikki oikeastaan siellä ovat. Paitsi että hän on varma, että kaikilla matkoilla on jotakin mielenkiintoista annettavaa, joten merkillisimmätkin matkakertomus-hengentuotteet kannattaa ehdottomasti säästää. Kun hän haparoi kaapin sisältöä, hän tuli pölläyttäneeksi ulos pienen pölypilven, joka enimmäkseen takertui hänen hihaansa. Hän aivasti, ja hänen kätensä osui kirjaan, joka erottautui muista pienen kokonsa vuoksi. Paksuutta sillä kyllä oli, mutta muuten se oli kooltaan jotakuinkin postikortin ja pokkarin välimaastossa. Ms Tati veti sen ulos kirjapinostaan toisen kirjapinon takaa, ja kas, hänellä oli kädessään kaikkien matkahaaveilijoid

Ms Tatia pyydettiin kirjoittamaan Rooman matkasta, jonka hän teki joskus nuoruudessaan.   Ms Tati kaivoi esiin muutamat matkalta otetut vanhat, väreiltään jo haalistuneet valokuvansa, ja muistoja alkoi nousta hänen mieleensä. Hänen nuoruudestaan oli niin pitkä aika, ettei digitaalisuuttakaan ollut keksitty, ainakaan valokuvauksessa. Toukokuinen Rooman matka alkoi matkalla opiskelukaupungista Helsinkiin. Lento Roomaan lähtisi hyvin aikaisin Jeesuksen taivaaseenastumisen päivänä. Niin aikaisin, että (jo silloin) käytännöllinen ja taloudellinen (ja hyvin aamu-uninen) Ms Tati päätti yöpyä lentoasemalla. Ei lentoaseman lähellä olevassa hotellissa, vaan lentoasemalla. Nykyisen lentokentän nukkumamuniakaan ei ollut vielä keksitty, joten käytyään ensin lentokentän kahvilassa iltapalalla Ms Tati sijoitti matkalaukkunsa terminaalin penkin alle ja käsilaukkunsa tyynyksi päänsä alle ja kävi pitkäkseen penkille. Jossakin vaiheessa terminaalisalin valaistus säädettiin huomaavaisesti mielly