Ms Tati lukee: Laila Heinemann: Oi aikoja oi paikkoja

Unelmien paikkoja

Laila Heinemann: Oi aikoja oi paikkoja. Esseitä eri puolilta palloa (nimiösivulla Esseitä eri paikoista pallolla). 170 s. BoD 2023

Yksi lempikirjailijani Kurt Vonnegutin viimeisistä teoksista on nimeltään Galapagos. Se kertoo pienen ihmisjoukon päätymisestä Galapagossaarille länsimaisen järjestäytyneen yhteiskunnan tuhouduttua. Seuraavien miljoonan vuoden kuluessa näiden viimeisten ihmisten jälkeläisistä kehittyy luonnonvalinnan seurauksena jonkinlaisia hylkeitä, jotka makailevat raukeina saaren laavarannoilla.

Onko se dystopia vai utopia?

Sata vuotta sitten Galapagossaaret olivat monille utopia. 

Ms Tatilla on ollut aina salainen haave. Tai no, oikeastaan montakin, mutta yksi niistä on sellainen, että hänen tekee mielensä tunnustaa se nyt, luettuaan Laila Heinemannin matkaesseistä koostuvan kirjan Oi aikoja, oi paikkoja. Kirjan esseet käsittelevät matkoja ja matkoista haaveilua. Ei mitään pientä unelmointia vaan päähänpinttymän tasoista haaveilua, joka rakentaa utopioita, perustaa retkikuntia ja luo tarunomaista hohdetta kaukaisten paikkojen ylle.

Laila Heinemann on matkakirjailija, joka on kirjoittanut useita matkustusaiheisia kirjoja. Ms Tatikin olisi halunnut joskus tulla matkakirjailijaksi. Hän olisi halunnut matkustaa outoihin paikkoihin, joista kukaan ei ole kuullutkaan. Ainakaan melkein kukaan hänen tuttavansa. Niissä hän olisi nähnyt ihmeitä, joita ei olisi etukäteen osannut kuvitella ja tavannut ihmisiä, joiden suhtautuminen elämään olisi saattanut hänet hämmästyksen valtaan, ja pohtimaan omia valintojaan. Tästä kaikesta hän olisi kirjoittanut ja kirjoittaessaan oivaltanut syvällisiä asioita elämästä (joka on matka) ja paikoista, jotka ovat ihmisten ja luonnon muovaamia.

Matkakirjailijan sijaan Ms Tatista tuli matkalukija ja tutkimusretkeilijän sijaan matkailija, jonka retkeily ja tutkimukset kohdistuvat mukaviin kahviloihin ja joka eksyy hotellinsa kortteliin. Hänen tutkimusmatkansa ovat rajoittuneet hyvin viitoitettuihin puutarhoihin ja puistoihin, museoihin ja muihin sopivan jännittäviin, mutta valmiiksi kesytettyihin paikkoihin. Joskin hän on silti joskus nähnyt näiden paikkojen paljastavan itsestään yllättäviä puolia, hän muistuttaa itselleen kannustavasti.

Laila Heinemann siteeraa teoksensa esipuheessa toista matkakirjailijaa Dea Birkettia:

Meillä kaikilla on sydämessämme paikka – täydellinen paikka – joka on saaren mallinen. Se tarjoaa pakopaikan ja voimaa; voimme aina paeta sen täydellisyyteen. Minun virheeni oli mennä sinne. Unelmia olisi vaalittava ja kehiteltävä; niissä ei koskaan oikeasti pitäisi käydä.

Ms Tati pitää tästä ajatuksesta, vaikka se tekeekin hänet samalla jollain tapaa surulliseksi. Se nostaa hänen mieleensä kuluneen mietelmän ”Kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.”

Hän istuu hetken kirja polvillaan ja unohtuu tuijottamaan siniharmaalle helmikuun illansuun taivaalle. Sitten hän siemaisee uudesta kukikkaan lehtevästä vintageteekupistaan. Nämä teekupit ovat alkaneet lisääntyä jotenkin hallitsemattomasti, vähän niin kuin päällekkäin pinotut teepakkauksetkin kaapissa, hän panee ohimennen merkille.

Sitten hän palaa Heinemannin maailmaan. Kirjassa kerrotaan Himalajan huipuista haaveilleista ja niille elämänsä ja henkensäkin omistaneista kiipeilijöistä, Amazonin El Doradon myytistä, Greenwichin historiasta nollameridiaanina, Timbuktusta ja sen maailman ensimmäisestä mustasta yliopistosta islamilaisen viisauden ja tiedon tyyssijana.   

Kiinnostavia anekdootteja vilisee. Missä ja millainen on maailman vanhin postitoimisto? Miten Galapagossaaret asutettiin ja millaisia siirtokuntia niiden historia pitää sisällään? Mikä on banaanipannukakkureitti ja mitä Charles Chaplin teki Balilla? Tarinoissa risteilevät nykyiset ja lähimenneisyyden ihmiset ja tapahtumat useiden satojen vuosien takaisten tapahtumien ja silloin eläneiden ihmisten kanssa. Rudyard Kipling ja Boris Johnson kohtaavat Burman (nykyisen Myanmarin) brittivierailijoina, esimerkiksi.

Ms Tati huomaa, että Heinemann on tehnyt paljon taustatyötä ja löytänyt kiinnostavia yhteyksiä asioiden välillä. Kirjan painettujen ja verkkolähteiden luettelo on laaja, mukana on niin hakuteoksia, kirjallisuuden klassikoita ja tutkimuksia kuin sanomalehti- tai verkkoartikkeleitakin. Lähdeluettelo onkin pienoinen matkailuaiheisen luettavan aarreaitta, Ms Tati panee merkille ja päättää käydä sitä läpi vielä tarkemmin joskus kiinnostavaa luettavaa kaivatessaan. Kirjan kaunis ja virheetön suomen kieli ja kaikin tavoin huolellinen jälki ilahduttavat Ms Tatin korvaa ja mieltä.

Heinemann on kirjoittanut kolme muutakin matkailuaiheista kirjaa, jotka Ms Tati päättää hankkia käsiinsä. Ensimmäisen, Matkakirjan (2016), alaotsikkona on Matkailua ja matkailijoita kautta aikojen. Toinen kirja on nimeltään Hotellielämää (2017) ja se käsittelee alaotsikkonsa mukaan seurapiirejä ja suurvaltapolitiikkaa. Kolmas kirja, Naisia matkalla (2019) puolestaan ”tyttöjä, vaimoja ja ikäneitoja maailmalla”. 

Niiden lisäksi Ms Tati päättää lukea Kurt Vonnegutin Galapagoksen. Miten se olikaan aikoinaan jäänyt väliin?

Kirjan kannessa komeilee Himalajan K2-huippu by Anees Javaid (CC BY-SA 3.0)