Ms Tati matkustaa

Kuva: Tiina Paju Koronavuosien aikana Ms Tati pohdiskeli suhdettaan matkustamiseen. Tuleeko enää koskaan aika, jolloin uskaltaa matkustaa? Onko matkustaminen välttämätöntä, tai edes tarpeellista? Kannattaisiko ja voisiko matkustamista miettiä uudelleen, jonkin uuden lähestymistavan kautta? Luonnolle ja suosituimpien matkakohteiden ihmisten elämälle koituvat seuraukset ovat sen verran ikävät, että suihkimista halki taivaiden paikasta toiseen olisi todellakin syytä vähentää, hän ajatteli, sittenkin kun se ei enää uhkaa omaa terveyttä. Matkaa voisi mieluummin taittaa maan kamaralla. Kuitenkin äkkiseltään ryhtyminen maitse matkustajaksi tuntuisi vaativan paljon enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä, ja rahaakin. Jos esimerkiksi matkustan Etelä-Eurooppaan edestakaisiin, matkoihin kuluu vähintään viikon verran matka-aikaa, jollen taita taivalta kuin Phileas Fogg . Mutta enhän minä mikään maailmanympärimatkailun kilpailija ole. Haluan nauttia matkustamisesta omaan hitaaseen tyyliini. Pitäisi siis...

”Olen parhaani mukaan merkinnyt paperille mestarini mietteitä ja havaintoja, joita hän teki ikimuistettavalla matkallaan Ceylonin saarelle, ja jäljennän ne nyt tähän niin hyvin kuin taidan. Uskollisuus aihetta kohtaan vaatii mainitsemaan, että mestarini, filosofian tohtori, dosentti, vertailevan moraaliopin ylimääräinen, henkilökohtainen professori Helsingin Yliopistossa ja Suomen Akatemian jäsen, sai hyvin ansaitun kutsun suureen tieteelliseen konferenssiin, joka pidettiin Colombon kaupungissa Intian valtameren rannalla.” Näin Sinuhe-henkisesti alkaa Matti Kurjensaaren Karavaanikellot (1957). Joka muuten onkin omistettu Mika Waltarille ja Olavi Paavilaiselle. Värikkään kansikuvituksen, josta Ms Tati lukiessaan jäi tuon tuostakin nautiskelemaan, on tehnyt Arnold Olsen. Kirjan muutamat valokuvat ovat Jörn Donnerin ottamia. Mainittakoon vielä, että valtameren saarella pidettävän moralistien konferenssin aiheena on tekniikan ja moraalin suhde. Itse konferenssista emme valite...