Ms Tati matkaan taas käy

Kuva: Tiina Paju

Koronavuosien aikana Ms Tati pohdiskeli suhdettaan matkustamiseen. Tuleeko enää koskaan aika, jolloin uskaltaa matkustaa? Onko matkustaminen välttämätöntä, tai edes tarpeellista? Kannattaisiko ja voisiko matkustamista miettiä uudelleen, jonkin uuden lähestymistavan kautta?

Luonnolle ja suosituimpien matkakohteiden ihmisten elämälle koituvat seuraukset ovat sen verran ikävät, että suihkimista halki taivaiden paikasta toiseen olisi todellakin syytä vähentää, hän ajatteli, sittenkin kun se ei enää uhkaa omaa terveyttä. Matkaa voisi mieluummin taittaa maan kamaralla. Kuitenkin äkkiseltään ryhtyminen maitse matkustajaksi tuntuisi vaativan paljon enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä, ja rahaakin. Jos esimerkiksi matkustan Etelä-Eurooppaan edestakaisiin, matkoihin kuluu vähintään viikon verran matka-aikaa, jollen taita taivalta kuin Phileas Fogg. Mutta enhän minä mikään maailmanympärimatkailun kilpailija ole. Haluan nauttia matkustamisesta omaan hitaaseen tyyliini.

Pitäisi siis löytää itselle sopivat reitit ja tahti. Ja koska matka-aikakin pitenee, olisi järkevää pidentää myös perillä oloa. Ja harventaa ylipäätään koko reissaamista. 

Ms Tati ei kuitenkaan tuntenut itseään ihan valmiiksi käyttämään matkalla oloon viikkoa yhteen suuntaan. Niinpä hän alkoi miettiä, mikä olisi sopiva ensiaskel matkustamistapojen muutokseen.

Jos vielä sallisin itselleni (halvat) lentomatkat kerran vuodessa, hän järkeili, ja harjoittelisin ensin sitä pitempää perillä oloa... Kyllä hän huomasi vähän petkuttavansa itseään, mutta mietti, että hyvä tavoite saattaisi pyhittää keinot. 

Hän päätti mennä talvisimmaksi kuukaudeksi Malagaan. Siellä hän oli joskus ajatellut voivansa olla pitempäänkin. Hän tiesi, että talvi on siellä toisin kuin Suomessa valoisa, enimmäkseen aurinkoinen ja usein lämminkin, olematta kuitenkaan tukahduttava. Hintataso on edullinen, espanjalainen elämäntapa miellytti häntä ja kaupungissa ja sen lähistöllä hyvien yhteyksien päässä oli paljon kiinnostavaa nähtävää, vaikka hän olikin käynyt kaupungissa jo aikaisemmin muutaman kerran. Suunnitelma vaikutti hyvältä ja hän oli itseensä tyytyväinen. Ei muuta kuin etsimään sopivaa kattoa pään päälle helmikuuksi.

Puuhassa vierähti useampi päivä. Hän otti yhteyttä Espanjassa pitempiä aikoja oleskelleisiin ystäviinsä ja sai jokaiselta erilaisen vastauksen siitä, mitkä alueen välittäjät ovat luotettavia, mitkä eivät. Hän selaili välityssivustoja. Koska hän ei halunnut jättää asunnon etsimistä viime tinkaan, hän kaipasi mahdollisuutta peruuttaa varauksensa kuluitta vielä vähän ennen matkaa. Tämä supistikin hakutuloksia melkoisesti ja siten tavallaan helpotti etsimistä. Esimerkiksi yksikään Aurinkorannikon suomalainen, tai muunkaan maalainen sen puoleen, välittäjätoimisto ei tarjoa tällaista mahdollisuutta, sikäli kuin Ms Tati sai selville. Siksi hän lopulta teki huoneistovarauksensa ison välittäjäsivuston kautta.

Ja hän tiesi minne halusi: historialliseen keskustaan, jossa oleilusta hän oli ennättänyt haaveillakin. Siellä kaikki on lähellä: kahvilat, ravintolat, pienet putiikit, joita Espanjassa riittää joka lähtöön, ja vanha kauppahallikin. Mercado Central de Atarazanas on joskus historian hämärissä toiminut telakkana, sen pääsisäänkäynnin jykevä kiviportti on komea ja peräisin 1300- tai 1400-luvulta, kun muu rakennus on rakennettu nykyiseen tehtäväänsä 1800-luvulla. Lähes vastapäätä hallia löytyi lopultakin sopiva asunto, joka tuntui unelmien täyttymykseltä.

Kun Ms Tati lähes vuotta myöhemmin tammikuun viimeisen päivän iltapäivänä saapui Malagaan, hän ei oikeastaan juuri sillä hetkellä tuntenut itseään kovin onnekkaaksi. Hän oli, muka kaukokatseisesti, tilannut itselleen kasvisaterian lennolle, joka kestää lähes viisi tuntia. Heti kun hän maistoi saamaansa ruokaa, hän tiesi että siinä oli inkivääriä. Mistä hän sen nyt niin varmasti tiesi? No, jos sattuu olemaan inkiväärille allerginen, sen kyllä oppii huomaamaan jo vienosta saippuan mausta. Ja jollei ihan heti niin ainakin siinä vaiheessa, kun tulee koneen vessasta ja oven takana odottaa lennon pisin jono ihmisiä. Palautetta lentohenkilöstölle antaessaan hän hillitsi urhoollisesti halunsa julistaa heille, että he saisivat olla kiitollisia, ettei hän lukittautunut koko lopuksi matkaa vessaan. 

Maissa odottivat uudet ongelmat. Taksi jätti hänet vanhan kauppahallin kulmalle, koska ei vanhassa keskustassa saanut ajaa pitemmälle, ja hän ryhtyi tutkimaan karttaa puhelimeltaan paikantaakseen "parin minuutin" kävelymatkan päässä olevan toimiston, josta huoneiston avaimet sai hakea. Pari minuuttia kesti hänen laskujensa mukaan vähintään puoli tuntia ja hän kulki useampaan kertaan mm värikkäät näyteikkunat omaavan kangaskaupan ohi. Hänen sijaintiaan osoittava täplä kännykän kartalla liikkui ihmeellisiin suuntiin ja hän käänteli kännykkää käsissään ihmetellen miten suunnat kartalla ja kaupungissa oikein menevät. Kun hän lopulta seisoi toimiston edessä ei sen ovi auennut. Sisällä näytti kuitenkin olevan ihmisiä. Lasioven ja palvelutiskin takaa ilmaantui nuori nainen avaamaan oven, joka avautui sisäänpäin kuten kaikki ovet Espanjassa.

Asunto löytyi annettujen ohjeiden mukaan melko helposti. Ms Tati oli saanut kaksi avainta, joista toisen oli tarkoitus sopia talon ulko-oveen ja toisen asunnon oveen. Kuulostaa yksinkertaiselta, paitsi että ulko-oveen tarkoitettu avain ei käynyt ulko-oveen. Ei myöskään se toinen avain. Hetken Ms Tati mietti oliko oikealla ovella ja tarkasteli epäluuloisen huolellisesti talon katunumeroa kuin varmuuden vuoksi muistuttaakseen mieleensä, miltä kolmonen todella näyttää. Sitten hän soitti vuokraustoimistoon. Sieltä ei kukaan vastannut, sillä kaikki olivat iltapäivällä tietenkin lähteneet viettämään siestaa heti, kun hän oli poistunut. Lopulta puhelu kääntyi toiseen numeroon, josta Ms Tatille kerrottiin, että ulko-oveen ei enää käytettykään hänelle annettua avainta vaan ovikoodia, joka ilmeisestikin oli unohtunut antaa hänelle.  

Lopulta Ms Tati oli asunnossa, jossa tulisi viettämään seuraavan kuukauden. Asunto vaikutti pääosin viihtyisältä. Hän istahti olohuone-keittiön pöydän ääreen syömään hedelmän, joka hänellä oli eväänään. Jostakin kantautui hentoa ääntä: "Kukuu-ku kukuu-ku!" 

- Mistähän se tulee, hän mietti ja katseli hiukan epäillen ilmanvaihtoritilöitä katon rajassa. Niitä oli aika monta; olikohan ilmanvaihtokanavassa lintu? Vai kuuluiko ääni ehkä naapurin lemmikille ja talon seinät olivat paperia? Sitten hän huomasi vähän epätavallisen näköisen kyyhkysen parvekkeen kaiteella. Siellä se kujersi hänet tervetulleeksi asuntoon. 

Ms Tati kävi tutkimassa hiukan lähikulmia ja hakemassa evästä kaupasta. Hän tunsi itsensä väsyneeksi kuten sitä aina tuntee matkan jälkeen, vaikka onkin lähinnä vain istunut paikoillaan ja odottanut perille pääsyä. Laittauduttuaan varhain yöpuulle hän joutui toteamaan, että uni ei tullut. Hän makasi sängyssä silmät auki ja katseli kaupungin valojen kajastuksia verhojen läpi. Hän näki mielessään itsensä kulkemassa kaupungilla (ilman matkalaukkuaan) ja tekemässä kaikkia niitä asioita, joita hän oli haaveillut kaupungissa tekevänsä. Hän käänsi kylkeä, sänky tuntui kovalta.

Aikansa pyöriskeltyään hän päätti keittää yrttiteetä, se varmaan rauhoittaisi sekä vatsaa että mieltä. Hän nousi ylös ja veti villasukat jalkaansa. Kivinen lattia oli jalan alla kylmä kuin luistinrata. 

Vaikka hän oli jo aikaisemmin keittänyt teetä asunnossa, sähköä ei enää tullutkaan keittiötason yläpuolella olevasta pistorasiasta. 

- Kummallista, hän ajatteli. Ei kai voi muuta kuin kokeilla jotakin toista pistorasiaa.

Hän irrotti television pistokkeen seinästä, tökkäsi vedenkeittimen pistokkeen sen tilalle ja painoi keittimen käynnistyspainiketta. Kaikki hänen sytyttämänsä valot sammuivat. Vain kadulta heijasteli edelleen vähän valoa. Hän ryhtyi kokeilemaan valokatkaisijoita systemaattisesti. Sitten hän kokeili lieden nappuloita ja mikroaaltouunia. Missään ei näyttänyt olevan elämää. 

- Menivätköhän nyt koko talosta sähköt, hän ajatteli kauhuissaan.

Hän näki mielessään, kuinka alaoven koodilukko lakkasi toimimasta ja myöhäinen kotiintulija jäi ulos oven taakse seisomaan. Kuinka lämmitys kytkeytyi pois päältä koko talossa ja ihmiset hamusivat lisää peittoja päälleen pimentyneissä asunnoissaan. TV:t lakkasivat toimimasta ja sähköhammasharja surisemasta. 

- Minun pitää ottaa valokuva sähkötaulusta, hän ajatteli hätääntyneenä ja riensi sydän kurkussa etsimään siunattua otsalamppuaan matkalaukusta. Otsalamppu päässään hän otti kännykällä kuvan ja lähetti sen toimiston osoitteeseen kertoen mihin oli syyllistynyt. Hän päätti viestinsä sanoihin: "Olkaa kilttejä, auttakaa minua aamulla!"

Kun teetäkään ei ollut tarjolla hän ryömi takaisin sänkyynsä silmät entistäkin ymmyrkäisempinä ja mieli levottomampana. Tällä kertaa hän näki sielunsa silmin vahinkoja, joita oli teenkeittotoimillaan saanut aikaan. Jääkaapit ja pakastimet lakkasivat toimimasta. Ehkä vesi lainehtisi aamulla asuntojen lattioilla? Ehkä joillakin ihmisillä oli elintärkeitä laitteita, joita he saattoivat tarvita koska tahansa? Uniapnealaitteet lakkasivat puhaltamasta ilmaa hengityskatkoksista kärsivien henkitorviin. Aamulla ihmiset kompastelisivat ylös noustuaan tavaroihin, joiden eivät muistaneet olevan lattialla, joku murtaisi nilkkansa, mehu olisi lämmintä ja... 

Hänen oli pakko mennä vuoraamaan jenkkikaapin edustan lattia kaikilla kylpyhuoneen hyllyiltä löytyvillä pyyhkeillä ennen kuin hän saattoi ajatellakaan nukahtamista. Hän oli huomannut, että sekä jääkaapin että pakastimen takaseinässä oli paksu kerros jäätä. Tämän tehtyään hän rauhoittui hiukan ja nukahti jossain vaiheessa sekaviin uniin.

Hän havahtui kännykän kilahdukseen, kun toimistolta ilmoitettiin, että joku tulisi katsomaan tilannetta kymmeneltä. Täsmällisesti ovikello tosiaan soi ja oven takana seisoi mies vedenkeitinpaketti kainalossaan ja katsoi Ms Tatin säikähtyneitä kasvoja lempeästi.

- Ei se ollut sinun vikasi, hän sanoi. Tällaista tapahtuu. Sulakkeet vain paloivat. Arvasimme viestistäsi että se johtui vedenkeittimestä, siitä on ennenkin valitettu.

- Huh, sanoi Ms Tati, eikä vähään aikaan sanonut muuta.

Sitten parvekkeen kaiteelta ikkunan takaa kuului: 

- Ku-kuuku ku-kuuku! Ku-kuuku ku-kuuku!

Uusi toiveikas päivä oli alkanut Malagassa.