Ms Tati matkustaa

Jos Ms Tatin pitäisi kuvata Reykjavikia yhdellä sanalla, sana olisi varmasti ”kotoisa”. Kaupungin kodikkuus ulottuu sen inhimillisestä mittakaavasta kaupunkilaisten mutkattoman ystävälliseen suhtautumiseen. Parhaan ilmauksensa kotoisuus saa kaupungin monissa pienissä kuppiloissa, joista jokaiseen Ms Tati olisi halunnut ennättää istahtaa. Kahviloiden tunnelma ulottui kuitenkin ohikulkijoidenkin hengitettäväksi, ja Ms Tati pysähtyi monia kertoja katselemaan herkullisen kutsuvia kyltityksiä kahviloiden ulkopuolella. Lisäksi jokainen kaupungin talo oli kuin karkki leivoslautasella, toinen toistaan kekseliäämmin ja iloisemmin väritetty ja täynnä pieniä oivalluksia. Reykjavik ei tosiaankaan kärsi liian tosikkomaisesta rakentamisesta ja julkisivukuvasta. Jotenkin kaikki visuaalinen ilottelu silti toimii yhdessä. Karun ilmaston vaatimat peltivahvisteet puutaloissa, erikoiset ulokkeet ja huojuvat puuportaat, joissa Ms Tati sai etsiä jalansijojaan varovasti. Mikään ei Ms Tatin m

Mitä tehdä ensimmäiseksi Reykjavikiin saavuttua? Aurinkoisena kesäkuun päivänä tuuli puhaltaa suomalaisittain ajatellen navakasti, poutapilvet purjehtivat taivaalla ja aikaisen lentomatkan jälkeen päivää on jäljellä vielä ruhtinaallisesti sen jälkeen, kun majapaikka on löydetty.  Ms Tatille valinta oli helppo. Tietenkin mennä etsimään paikallista kasvitieteellistä puutarhaa. Reitti näytti karttaa katsoessa helpolta, eikä kohtuuttoman pitkältäkään, puutarha oli samalla reunalla kaupunkia kuin hänen vaatimaton hotellinsa. Käveltyään toista tuntia suuntaan jos toiseenkin hän muutti hieman arviotaan matkan pituudesta. Miksi muuten islantilaiset kadunnimet ovat niin pitkiä ja vaikeasti hahmotettavia? Ei niin, ettäkö tämä millään tavoin liittyisi matkan pituuteen, Ms Tatille vain juolahti mieleen pohtia asiaa siinä kävellessään. Puutarhan kasvihuonekahvila Flora tuntui perille päästyä kodikkaan kutsuvalta ja Ms Tati tilasikin heti talon omasta sadosta valmistetun kasviske