Ms Tati matkustaa

Kesäkuinen aamu oli täynnä linnunlaulua, kun Ms Tati lähestyi Killarneyn keskustaa aikeenaan ottaa hevoskyyti Muckross Houseen . Vierustoveri junassa oli vinkannut, että sinne voisi matkustaa kaupungista myös vanhanaikaisilla hevosrattailla. Hevoset seisoskelivat odottamassa matkustajia. Mies pesi yhtä hevosta vesiletkun kanssa. Ajuriksi ilmaantui nuori poika, ja mies auttoi kohteliaasti Ms Tatin kärryyn ja haki vielä huolehtivasti hänen syliinsä viltin, tarkasti ja kiristi hevosen kiinnityshihnat samalla kun antoi pojalle ohjeita. He kopistelivat pian kaupungin katua autojen keskellä. Poika vaikutti ujolta ja hiljaiselta. Sitten he kääntyivät ajotien rinnalla kulkevalle hiekkatielle ja hevonen hirnahti iloisesti. - Se pitää tästä tiestä enemmän kuin autojen keskellä menemisestä. Ms Tati avasi keskustelua pojan kanssa. - Niin pitää. Ja tämä tie on rakennettukin ihan meitä varten. Täällä saavat ajaa vain hevoset. Poika tahtoi tietää mitä Ms Tati piti Irlanni

Junan käytävällä paikkaansa etsivä Ms Tati hieman hätkähti nähdessään koko nimensä komeilevan Fuinneog / Window 61 -paikan yläpuolella olevalla diginäytöllä. Irlantilaiset eivät kaipaa matkustaa incognito, heille tällainen julkisuus sopii, eivätkä he koe sen loukkaavan yksityisyyttään. Toisin kuin esimerkiksi henkilöllisyystodistusten, joita maassa ei ole saatu otettua käyttöön, kuten ei Englannissakaan, koska ne taas ovat loukkaus yksityisyyttä kohtaan. Ikkunapaikka oli Ms Tatille mieluisa ja tyytyväisenä hän pani myös merkille, että uuden oloisen junan istuin oli oikein mukava. Hän otti esiin asemalta ostamansa matkalukemiset, kaksi irlantilaista sisustuslehteä, ja syventyi selaamaan niitä samalla kuvitellen miltä vaunussa istuvien ihmisten kotona mahtaisi näyttää. Muutaman asemavälin jälkeen hän sai seuraa. Nuori Corkiin matkaava nainen tervehti ja istuutui hänen viereensä. Kun he olivat istuneet jonkin aikaa kumpikin omissa oloissaan, nainen rikkoi hiljaisuuden.