Ms Tati matkustaa

Ms Tati saapui opiskeluaikojensa kotikaupunkiinsa junalla. Aseman viereen oli kasvanut pelottava musta torni, joka katseli syysharmaata kaupunkia kuin Sauronin silmä. Myös toisella puolel la asemaa rakennettiin kuumeisesti jotakin isoa. Hän lähti kävelemään kohti vanhaa tuomiokirkkoa. "Mikähän siinä on", hän mietti mennessään, " että ne kaikkein ilmeisimmät nähtävyydet jäävät niin usein näkemättä, kun asuu jossakin paikassa. Niin kuin nyt tämä kirkkokin. Ja niin kuin olen Simbergin töitä aina rakastanut." Kirkko oli vielä viimeisen, jo harvenneen ruskan ympäröimä. Suuria, vanhoja puita kasvoi sen ympärillä. Pihlajanmarjoja oli vielä jäljellä paljon. Nurmikolla hyppeli rusakko. Sen perässä käveli nainen, joka puhui sille. Ms Tati katseli heitä hetken miettiväisenä. Sitten hän lähestyi kirkkoa mennäkseen sisään, mutta ovet olivatkin vielä kiinni. Kirkko aukeaisi vasta yhdeltätoista. Lähistöltä löytyi kuitenkin pullantuoksuinen Viialan leipomon