Ihmiskunnan isoveljiä ja -siskoja tapaamassa
Ms Tati nojasi matkasauvaansa ja ähelsi rinnettä ylöspäin. Matkan alun joenuomien ja kivikoiden ylityksen ja vehreän viidakon jälkeen ylärinne oli punaista, kuivaa hiekkaa, joka vieri jalkojen alta rinteen jyrkkyydessä petollisesti. Matka oli kuitenkin sujunut helteestä ja Ms Tatin hengitysvaikeuksista huolimatta yllättävän mukavasti, sillä he pysähtyivät vähän väliä ja heidän erionmainen oppaansa näytti heille jotakin kasvia tai puuta polun varrelta ja kertoi mihin ja miten sitä ja sen osia ja hedelmiä käytettiin. Hankalan paikan tullen opas myös aina ojensi kätensä Ms Tatille ja auttoi hänet yli ja ohi hirvittävien rotkojen ja rinteen päätä pyörryttävien kapeiden kaistaleiden. Ms Tati löysi polulta harvinaisen kauniisti käpertyneitä ruskeita lehtiä. Hän ei onnistunut kuvaamaan niitä, koska kameran suljin ilmeisestikin oli liisteröity paikallisella maltaisella virvoitusjuomalla eikä kamera suostunut tarkentamaan pieniin kohteisiin. Hotellin Andrea kertoi, että Kolumbian