Ms Tati matkustaa

Ms Tati istui bussipysäkillä ja odotti. Ei bussia, vaan henkilökohtaista matkaopastaan, jollaisen oli ensimmäistä kertaa tullut tilanneeksi.  Hän nojasi pysäkin takaseinään ja heilutteli jalkojaan istuimen reunalla kuin lapsi, pitkästyneenä. Hän oli istunut tässä jo hyvän aikaa ja tarkastellut samalla tien toisella puolella olevaa pikkuhotellia, johon oli majoittunut. Hän oli lähtenyt sieltä hiipien, koska oli ihan hiljaista ja muut vaikuttivat nukkuvan sunnuntaiaamun ihanaa untaan. Kukaan muu ei näyttänyt olevan vielä nytkään jalkeilla. Ei ihme, sillä satoi vuolaasti. Ehkä he kaikki myös tiesivät, ettei lähistöllä ollut yhtäkään kahvilaa, joka olisi jo avannut ovensa. Ms Tatikin tiesi tämän, mutta vain koska oli kiertänyt sateenvarjoineen lähitienoot tarkistamassa tilanteen, ja tullut sitten odottamaan noutajaansa hotellin eteen, aivan liian aikaisin ja aamukahvittomuudesta vähän nyreissään. - Jokin näissä aikatauluissa nyt on pielessä, hän tuumiskeli ja muisteli edellisen illan hotel