Honfleurissa Madeleine-leivoksen muistojen äärellä
Honfleur in pienen kaupungin kaunista pienvenesatamaa lähestyessään Ms Tati tunsi nenässään hunajapaahdettujen manteleiden tuoksun. Sitä oli helppo seurata, mutta hiukan vaikeampi ohittaa. Minähän en oikeastaan pidä hunajasta, se on ihan liian makeaa, hän sanoi itselleen kävellessään mantelikojun höyryävien keitosten ja lämpöä hohkavien mantelikasojen ohi. Hän pysähtyi katselemaan sataman erivärisiä taloja värikkäine aurinkomarkiiseineen. Karuselli pyöri melkein tyhjänä. Pont de Normandie n silta piirtyi lähes aineettomana veden yllä, toisessa päässään Le Havre . Ms Tati suuntasi kohti Sainte Catharine n puukirkkoa, jonka piti olla ihan sataman kulmilla. Ilmestyessään näkyviin kirkko vaikutti koristeelliselta, vaikkei se sitä tarkemmin katsoen ollutkaan. Seiniin käytetty hiukan suomalaista paanurakentamista muistuttava tekniikka sai aluksi aikaan vaikutelman kuin pinta olisi koristeltu. Sisältä kirkon katto näytti ihan puuveneen pohjalta. Ehkä se sitä olikin.