Ms Tati matkustaa

Martti Mykkäsen kirjankansia. Hämeenlinnan taidemuseon mäki kylpi kevätauringossa ja pihan vanhat puut näyttäytyivät komeina ryhmyisine oksineen, vielä ilman lehtiä. Puiden alla vihersi ja muutenkin ilmasta saattoi aistia, miten vihreys on valtaamassa tilaa maailmassa. Junamatkalla Hämeenlinnaan Ms Tati oli jo saattanut nähdä kevyen vihreän harson lehtipuiden oksien ympärillä. Ms Tati seisahtui hetkeksi katselemaan pihapiirin kauniita, eri-ikäisiä rakennuksia ja meni sitten sisään Käännekohta -näyttelyn tiloihin. Hän esitteli museokorttinsa lipunmyyjälle ja huomasi näyttelytilan olevan lähes tyhjä. Täälläpä ei tarvitse kärsiä tungoksesta, hän mietti, kun suuntasi alakerran ensimmäiseen huoneeseen. Näyttely, joka koostui pääosin kirjoista ja niiden kansikuvien originaaleista esitteli 1950-1960 -lukujen kirjankansitaidetta ja jonkin verran myös sen suhdetta yleensä kuvataiteeseen. Aikaan, jolloin kansitaide nousi erityiseen kukoistukseen. Ville Hänninen on kirjoittanut näyttelyyn liittyv

Ms Tatilla on ollut korona-aikana kotiseutumatkailun harrastus: hän on käynyt tutkimassa Helsingin englantilaistyylisiä iltapäiväteetarjoiluja.  Kotikaupungin teematkojen ideana on ollut tuoda matkailun kaltaista ylellisyyttä ja vaihtelua arkielämään. Oikeasta matkailusta koronavuosina säästyneillä rahoilla Ms Tati onkin raaskinut tutustua myös vähän kalliimpiin kattauksiin hienoissa paikoissa, joihin hän ei ehkä muuten olisi tullut lähteneeksi. Ateneum Bistro Kaivokatu 2, Ateneumin taidemuseon yhteydessä Teeharrastus alkoi Ateneum Bistrosta ennen Ateneumin remonttiin menoa ja Outi Heiskasen näyttelyn sulkeutumista. Pöytävarauksen vuoksi osa Heiskasen odotettua laajemmasta näyttelystä jäi näkemättä, mutta vanhana Outi Heiskasen taiteen ihailijana Ms Tati oli kyllä jo aikaisemmin nähnyt aika ison osan näyttelyssä olleista töistä. Hän siis riistäytyi irti Heiskasen risuviivan ja majojen rakentelun luomasta maailmasta ja sen monenkarvaisten asukkaiden seurasta liittyäkseen Bistron pöydiss

Ms Tati oli iloinen, että hänen matkaansa sopi pistäytyä Bogotan kultamuseossa, sillä se on maailman suurin kultamuseo. Museo kuuluu myös monen mielestä Latinalaisen Amerikan, jollei koko maailmankin, ykkösmuseoihin. Kullalla on suuri merkitys Kolumbian historiassa. Sitä on ollut maaperässä paljon, ja esikolumbiaaniset kulttuurit tekivät siitä erityisesti rituaaliesineistönä käytettyjä taide-esineitä. Kultarikkaudet koituivat alkuperäiskansojen onnettomuudeksi, kun espanjalaiset valloittajat saapuivat, kuten tiedämme. Onneksi esikolumbiaanisesta kultaesineistöstä on vielä jotakin tallellakin, vaikka kultaa siirtomaa-aikana ryöstettiin Kolumbiasta tuhansia tonneja Eurooppaan.  Itse asiassa kultaa on säästynyt museoon niin paljon, että Ms Tati mykistyi katsellessaan vitriini vitriiniltä noita mitä upeimmin valmistettuja esineitä. Kultaesineiden lisäksi museo esitteli ilmeisesti samantyyppisiin tarkoituksiin valmistettua keramiikkaa.  Keramiikka- ja kultaesineitä sijoitettiin

Ms Tatia pyydettiin kirjoittamaan Rooman matkasta, jonka hän teki joskus nuoruudessaan.   Ms Tati kaivoi esiin muutamat matkalta otetut vanhat, väreiltään jo haalistuneet valokuvansa, ja muistoja alkoi nousta hänen mieleensä. Hänen nuoruudestaan oli niin pitkä aika, ettei digitaalisuuttakaan ollut keksitty, ainakaan valokuvauksessa. Toukokuinen Rooman matka alkoi matkalla opiskelukaupungista Helsinkiin. Lento Roomaan lähtisi hyvin aikaisin Jeesuksen taivaaseenastumisen päivänä. Niin aikaisin, että (jo silloin) käytännöllinen ja taloudellinen (ja hyvin aamu-uninen) Ms Tati päätti yöpyä lentoasemalla. Ei lentoaseman lähellä olevassa hotellissa, vaan lentoasemalla. Nykyisen lentokentän nukkumamuniakaan ei ollut vielä keksitty, joten käytyään ensin lentokentän kahvilassa iltapalalla Ms Tati sijoitti matkalaukkunsa terminaalin penkin alle ja käsilaukkunsa tyynyksi päänsä alle ja kävi pitkäkseen penkille. Jossakin vaiheessa terminaalisalin valaistus säädettiin huomaavaisesti mielly