Ms Tati matkustaa

Viimeinen päivä Bogotassa oli edessä. Se tulisi päättymään yhdeksän maissa illalla lähtevään lentoon, mutta sitä ennen ennättäisi puuhata kaikenlaista. Vaihtoehtoja oli useita. Mount Monserraten näköalapaikka yli kaupungin ulottuvine näkymineen oli vielä kokematta. Kultamuseo oli herättänyt janon päästä tutkimaan Kansallismuseon kokoelmia ja kaupungin kasvitieteellinen puutarha kolumbialaisine kasvistoineen houkutteli tietysti sekin. Ms Tatin puhelin piippaili aamusta. Hänen kahviseudulla tapaamistaan katulapsijärjestön ihmisistä Carlos oli luvannut esitellä hänelle kaupunkia. Carlosilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia löytää Ms Tatin antamaa osoitetta hotellilleen. - Nonni. Jos paikallisillakin on vaikeuksia, niin ei kai ihme, että minullakin oli. Ms Tati mietti vähän helpottuneena.  Koordinaattiv iestittelynsä päätteeksi he tekivät treffit helposti löydettävälle vanhankaupungin aukiolle, johon Ms Tatilla oli lyhyt matka hotellistaan. He kuljeskelivat vähän aikaa päämäärä

On olemassa monia kaupunkeja, joissa saattaa osua näkemään hienon muraalin. Sitten on Bogota, jossa hienojen muraalien näkemiseltä ei vain voi välttyä. Tämä pätee erityisesti vanhaan siirtomaakautiseen kaupunginosaan la Candelariaan. Upeiden seinämaalausten havainnointi alkoi Ms Tatilla jo taksimatkasta lentokentältä.  Kaupunkiin saapuessaan Ms Tati kiitti onneaan, että oli älynnyt tilata itselleen taksin lentokentältä hotelliinsa. Hän ei luultavasti olisi löytänyt hotelliaan ilman taksinkuljettajaa. Taksi pysähtyi Ms Tatin antaman osoitteen mukaan jyrkässä rinteessä olevalle pikkukadulle vanhassa kaupungissa. Talossa tai sen ovessa ei ollut minkäänlaista kylttiä. - Tämäkö se on? Ms Tati kyseli taksinkuljettajalta. Mies hyppäsi autostaan ja soitti varmaotteisesti ovikelloa. - Mistä tiedät? Ovelle ilmaantui iloisesti pajattava emäntä, joka toivotti vieraansa tervetulleeksi halauksin. Sisäänkirjautumismuodollisuudet hoituivat, vaikka emäntä puhui yhtä vähän englantia