Bogotan kasvitieteellisessa puutarhassa

Viimeinen päivä Bogotassa oli edessä. Se tulisi päättymään yhdeksän maissa illalla lähtevään lentoon, mutta sitä ennen ennättäisi puuhata kaikenlaista.

Vaihtoehtoja oli useita. Mount Monserraten näköalapaikka yli kaupungin ulottuvine näkymineen oli vielä kokematta. Kultamuseo oli herättänyt janon päästä tutkimaan Kansallismuseon kokoelmia ja kaupungin kasvitieteellinen puutarha kolumbialaisine kasvistoineen houkutteli tietysti sekin.

Ms Tatin puhelin piippaili aamusta. Hänen kahviseudulla tapaamistaan katulapsijärjestön ihmisistä Carlos oli luvannut esitellä hänelle kaupunkia. Carlosilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia löytää Ms Tatin antamaa osoitetta hotellilleen.

- Nonni. Jos paikallisillakin on vaikeuksia, niin ei kai ihme, että minullakin oli.

Ms Tati mietti vähän helpottuneena. 

Koordinaattiviestittelynsä päätteeksi he tekivät treffit helposti löydettävälle vanhankaupungin aukiolle, johon Ms Tatilla oli lyhyt matka hotellistaan. He kuljeskelivat vähän aikaa päämäärättä ja miettivät vaihtoehtoja. Kun he olivat kävelleet jonkin aikaa Mount Monserratia kohti, alkoi sataa. 

Ms Tati sanoi, ettei pieni sade haittaisi, mutta Carlos tiesi, ettei ylhäältä tulisi näkymään kaupungin yllä roikkuvien sadepilvien vuoksi mitään. Niin he ottivat taksin kasvitieteelliseen puutarhaan.

Puutarhassa tuoksui raikkaalta ja ilma oli hyvää hengittää. 

Heti ensimmäiseksi sisääntulon jälkeen Ms Tatin huomio kiinnittyi suureen, erikoisennäköiseen havupuuhun ja penkkiin sen juurella. 

He kävelivät vähän sinne tänne ottamatta mitään selkeitä kohteita. Ms Tati tiesi osuneensa näkemään jo aika monia Kolumbian kasveja, joten hänellä ei ollut tarvetta ahnehtia näkemään ihan kaikkea tarjolla olevaa.

He näkivät jättiläisheiniä, vehreitä polkuja ja vesiputouksissa ja suihkulähteissä kylpeviä lintuja. Yllättäen eteen aukeavat väriyhdistelmät saivat Ms Tatin välillä huudahtelemaan ja välillä hän pysähtyi katselemaan vihreitä näkymiä, joissa kasvien lehtien muodot vaihtelivat mielenkiintoisesti. Myös päällyskasvit saivat häneltä paljon mielenkiintoa osakseen.

Sää oli välillä aurinkoinen ja välillä pilvistyi ja satoikin vähän.

He näkivät vasta rakenteilla olevan kasvihuoneen, josta puuttuivat suuria puunrunkoja lukuun ottamatta vielä kaikki kasvit sisältä.

Carlos sanoi, että puutarhaa on rakennettu ja parannettu paljon viime aikoina. Siellä oli monenlaista uutta ja erilaista kohdetta kuin silloin, kun hän viimeksi kouluaikanaan oli käynyt siellä luokkaretkellä. 

Ms Tatia nauratti, kun Carlos yritti lausua puun nimikyltistä 'Melastomataceae'.

- No nyt sinä sitten lausut sen niin kuin se kuuluu lausua!

Carlos esitti vaatimuksen, eikä Ms Tatin auttanut muu kuin tehdä useita säälittäviä yrityksiä parempaan lopputulokseen.

Sitten he tulivat keittiöpuutarhaan, jonka keskellä pulppusi vesiallas. Puutarha oli niin aistikkaan käytännöllisesti rakennettu, että Ms Tati saattoi sitä hetken katseltuaan esittää varmana mielipiteenään, että se oli kaunein hyötypuutarha, minkä hän oli koskaan nähnyt.

Carlos otti kohteliaisuuden vastaan hiukan hämmentynein kiitoksin, kuten ihmiset usein tekevät, kun ulkomaalaiset keksivät kiittää heidän kotimaassaan jotakin outoa asiaa.

Keittiöpuutarhasta he päätyivät ruusutarhaan. He näkivät sen pilkottavan houkuttelevasti kasvuston takaa jo etäältä. Ms Tati kiersi koko tarhan tarkkaan ja pysähtyi jokaisen ruusun kohdalle. Carlos antautui houkutukselle istuutua penkille odottamaan.

Suurimmaksi osaksi ruusut olivat jaloruusuja, joiden värit ja muodot loistivat kilpaa toistensa kanssa. Ms Tati on kuitenkin pensasruusujen ystävä ja hän soi eniten huomiota viehättävälle vaaleanpunakukkaiselle vanhan ajan korkealle ruusupensaalle ja sen tuoksulle. 

Sitten he huomasivat olevansa nälkäisiä ja iltapäivän olevan jo pitkällä, ja lähtivät etsimään ravintolaa.

Vähän aikaa he keskustelivat siitä, olisiko puutarhan ravintolassa mukavampi syödä sisällä vai ulkona. Välittämättä pöytiin ohjaavan tarjoilijan sisään ohjaavasta kädenliikkeestä Ms Tati jäi katselemaan terassin pöytiä, malttamatta siirtyä sisätiloihin. Lopulta he asettuivat terassille, katse edelleen kaikessa kauniissa ympärillään.

He söivät, ja kun tuli kahvin vuoro, he kysyivät sitä tarjoilijalta. Tämä vastasi, että heillä ei ollut, mutta naapurin kahvilassa kyllä. Niin he sitten huitoivat naapuriterassille, josta tarjoilija saapui ottamaan heidän tilauksensa ja toi heille kupilliset vahvaa, hyvää kahvia. Käyhän se näinkin, he tuumasivat.

Sitten Ms Tati halusi palata vielä ruusutarhaan. Siellä hän teki uuden kierroksen ja otti - Carlosin mukaan - valokuvan lähes jokaisesta ruususta, uudelleen.

Kun he lähtivät kävelemään kohti puutarhan porttia ottaakseen taksin ja hakeakseen Ms Tatin matkatavarat hotellista ennen hyvissä ajoin lentokentälle menoa, Ms Tati kehotti:

- Kiellä minulta kuvaaminen, jos vielä pysähtelen!

Carlos nauroi ja auttoi häntä vielä portin läheisyydessä kuvaamaan mahtavan suurta gardeniaa, joka oli sisään tullessa jäänyt heiltä huomaamatta.