Ms Tati matkustaa

Kesäisenä päivänä Ms Tati loi katseensa kirjahyllyyn ja nappasi sieltä tarkemmin miettimättä kevyttä kesälukemista. Hänen käteensä osui vanha tyttökirja, jonka kotimaassaan Sveitsissä Elsa M. Hinzelmannina tunnettu kirjailija julkaisi alun perin vuonna 1949. Suomeksi Marianne Lontoossa julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin kirjailijanimellä Margrit Hauser. Kesäpäivinä luettavan on hyvä olla vanhaa ja sattumanvaraisesti valittua. Tämä kuului Ms Tatin kesänviettoperinteisiin. Ms Tati varasi lukuevääkseen kylmää juotavaa ja istuutui kesäiseen lukunurkkaukseensa rehottavien kasvien keskelle, odottaen lukukokemusta, joka palauttaa mieleen lapsuuden satunnaiset kirja- ja lehtilöydöt ullakolta. Kirjassa 19-vuotias sveitsiläinen Marianne matkustaa ”talousapulaiseksi” perheeseen Lontoossa. Ilmeisesti sanaa Au-Pair ei vielä ollut keksitty tuolloin, tai ainakaan se ei ollut päätynyt kirjan suomennokseen. -  Jaa-a. Ms Tati kohotti katseensa hetkeksi kirjasta ja muis

Sataa ropisi aitobrittiläiseen tyyliin, kun Ms Tati nousi taksista Olympia-konferenssikeskuksen sisäänkäynnillä.  Hän ei ollut muistanut tulostaa lippuaan, joten hän joutui odottelemaan saadakseen lippunsa ulos koneesta ja päästäkseen sen kanssa ovimiesten ohi.  Noustuaan portaat keskushalliin hän näki korkean kaarikaton alla messuosastoja silmänkantamattomiin. Osastot jatkuivat vielä toiseen kerrokseenkin.  Hän oli lukenut netistä, että rakennus oli alun perin 1800-luvulla rakennettu maatalousnäyttelyjen pitopaikaksi. Hän pysähtyi hetkeksi kuvittelemaan, miltä paikka näyttäisi, jos äärimmäisen huolellisesti rakennettujen, tyylikkäiden kirjaosastojen sijaan siellä mylvisi palkintosonneja, määkisi lampaita ja maatalouseläinten keskellä astelisi pitkin askelin maatilanomistajia pehtooreineen. Nyt osastoilla liikkui pukuherroja sekä trendikkäästi taiteellisiin värisommitelmiin pukeutuneita naisia. Afrikkalaisiin, intialaisiin, arabialaisiin ja moniin muihin maantieteelli

Junat kolkuttelivat minuutin välein Ms Tatin pienen hotellihuoneen ikkunan ali. Earl’s Courtin maanalaisen asema oli melkein vieressä. ”Hyvänä puolena tässä on, että tuntuu koko ajan, että on matkalla”, Ms Tati muistutti itseään. ”Ja onhan minulla korvatulpat, jos tarvitaan.” Marraskuisen Lontoon-käyntinsä tekemisiä etukäteen miettiessään hän oli ollut varma ainakin siitä, että puutarhat saisivat jäädä rauhaan. Jo vuodenajan vuoksi kannattaisi mukavaa tekemistä etsiä enimmäkseen sisätiloista. Lontoo kuitenkin hymyili hänen saavuttuaan. Ensimmäisen aamuteensä hän sai nauttia auringossa Gloucester Roadin Paul’in terassilla.  Parin ensimmäisen aurinkoisen päivän jälkeen hän keitteli huoneessaan tottuneesti iltateetä kaupungilta palattuaan, junien kodikas kolke taustalla. Samalla hän katseli maanalaisen karttaa. District Linella Earl’s Courtista ei ollut kovinkaan monen pysäkinvälin matka Kew Gardensiin.  Huomenna menenkin sinne, hän päätti. Seuraavana päivänä sate

Ms Tatin ja Ms Tarjan saapuessa Kew Gardensiin kesäkuun puolenvälin hellepäivänä puutarha näytti houkuttelevalta keitaalta, kun he katselivat sitä Victoria-portilta. Käytyään pikaisesti teellä he päättivät mennä ensimmäiseksi katsomaan ruusutarhaa. Katsomisen lisäksi siellä oli myös paljon tuoksuteltavaa. Nostalginen vanhan ajan ruusujen tuoksu täytti ilman lämpimässä ja aurinkoisessa notkelmassa, jossa ruusut kasvoivat. He kuljeskelivat ympäriinsä ja löysivät toinen toistaan ihanampia ja kukkivampia ruusupensaita. Valtavina terttuina kukkivista pieneen hentoiseen Fairy-ruusuun, jonka vaaleanpunaiset pienet kukat saivat Ms Tatin muistuttamaan Ms Tarjaa siitä, että ruusu sopisi hyvin onnitteluruusuksi pienelle vastasyntyneelle  - jollaisesta Ms Tarja juuri edellisenä iltana oli saanut viestin. Ruusujen jälkeen he olivat läkähdyksissään. Ms Tati tunnusteli jo edellisenä päivänä palanutta niskaansa ja totesi sen tuntuvan kuumalt