Ms Tati matkustaa

Ms Tati sattui huomaamaan, että Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa esitetään Eugène Ionescon Tuolit-näytelmää . Pakko päästä!   Niin kauan oli siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt livenä absurdia teatteria ylipäätään, puhumattakaan Ionescosta. Äkillinen ikävä TTT:n esityksiinkin alkoi vaivata heti. Teatterimatkasta Tampereelle tuli vihdoinkin varovaisen Ms Tatin ensimmäinen oikea, yön yli jatkunut pienoismatka koronan ilmaantumisen jälkeen. Teatterilippu, junalippu ja sitten hotellin valikointia pitkään ja hartaasti, ihan matkan suunnittelemisen ilon maksimoimiseksi. Ihan keskustasta, tietenkin. Vai menisikö hotelliin, jossa on spa? No ei! Hotelliksi valikoitui ihan junaraiteiden ja rautatieaseman vieressä komeana töröttävä Solo Hotelli Torni , jonne pääsee kätevästi suoraan rautatieaseman raidetunnelista. Paitsi että Ms Tati teki pienen kunniakierroksen pakkasessa aseman ulkopuolella käsimatkalaukkuaan kiskoen ennen kuin keksi, että olisi päässyt lähes suoraan tulorai

Karibian rannikko on paikoin ylikansoitettua lomanviettopaikkaa. Sellainen olikin Ms Tatin ennakkokäsitys seudusta, ennen kuin hän ryhtyi tutustumaan asiaan vähän paremmin. Ms Tati ei nimittäin koskaan ole tuntenut oloaan erityisen mukavaksi rantalomakohteissa, ainakaan jollei niissä ole tarjolla muutakin kuin itsensä polttamisen mahdollisuus joukkorituaalina. Tutkiessaan rannikon tietoja netistä hän kuitenkin huomasi, että Kolumbian pohjoisosassa on paljon säilynyttä luontoa ja luonnonsuojelualuetta. Vaikkei Ms Tati myöskään ole mikään rohkea ja tarmokas luonnossa vaeltaja, hänen sydämessään on heikko kohta luonnonläheiselle elämälle ja luonnon havainnoinnille - mieluummin kuitenkin suhteellisen miellyttävissä ja helpoissa olosuhteissa. Kolumbia on Brasilian jälkeen maailman monimuotoisin maa eläimistöltään ja kasvistoltaan. Ms Tatin matkalla tämä tarkoitti käytännössä sitä, että luontoa riitti havainnoitavaksi ja ihmeteltäväksi tarvitsematta varustautua Amazonin viidakkoon tai

Ms Tatia pyydettiin kirjoittamaan Rooman matkasta, jonka hän teki joskus nuoruudessaan.   Ms Tati kaivoi esiin muutamat matkalta otetut vanhat, väreiltään jo haalistuneet valokuvansa, ja muistoja alkoi nousta hänen mieleensä. Hänen nuoruudestaan oli niin pitkä aika, ettei digitaalisuuttakaan ollut keksitty, ainakaan valokuvauksessa. Toukokuinen Rooman matka alkoi matkalla opiskelukaupungista Helsinkiin. Lento Roomaan lähtisi hyvin aikaisin Jeesuksen taivaaseenastumisen päivänä. Niin aikaisin, että (jo silloin) käytännöllinen ja taloudellinen (ja hyvin aamu-uninen) Ms Tati päätti yöpyä lentoasemalla. Ei lentoaseman lähellä olevassa hotellissa, vaan lentoasemalla. Nykyisen lentokentän nukkumamuniakaan ei ollut vielä keksitty, joten käytyään ensin lentokentän kahvilassa iltapalalla Ms Tati sijoitti matkalaukkunsa terminaalin penkin alle ja käsilaukkunsa tyynyksi päänsä alle ja kävi pitkäkseen penkille. Jossakin vaiheessa terminaalisalin valaistus säädettiin huomaavaisesti mielly

Ms Tati oli löytänyt Lontoosta mieluisan ja edullisen majapaikan London School of Economics and Politics -yliopiston opiskelija-asuntolasta, joka loma-aikoina toimii hotellina. Hän palasi toista kertaa samaan Holborn in teatterialueella sijaitsevaan paikkaan, jonka lähitienoo pur suilee viihtyisiä ravintoloita, kahviloita ja pubeja, teattereiden lisäksi. Loma-aika oli juuri alkamassa ja hotelli oli ilmoittanut etukäteen, että sisään kirjautuminen tapahtuisi lomakauden ensimmäisenä päivänä poikkeuksellisesti vasta klo 17. Ms Tati ja Ms Tarja olivat hiukan huolissaan päivästään. Ms Tati oli nukkunut vain kaksi tuntia ja oli ollut tikkana Helsinki-Vantaalla jo aamuaikaisin. Päivästä olisi tulossa pitkä, kun hotelliin pääsisi vasta klo 19 Suomen aikaa. He saapuivat Gatwick in kentältä junalla, johon Ms Tati osti liput kentältä. Hajamielisyyttään hän tuli ostaneeksi edestakaiset liput hitaampaan junaan, vaikka heillä olisi kohtalaisen aikainen paluulähtökin. He harmitteliv