Ms Tati Lontoossa: 19 tähden majapaikka

Ms Tati oli löytänyt Lontoosta mieluisan ja edullisen majapaikan London School of Economics and Politics -yliopiston opiskelija-asuntolasta, joka loma-aikoina toimii hotellina. Hän palasi toista kertaa samaan Holbornin teatterialueella sijaitsevaan paikkaan, jonka lähitienoo pursuilee viihtyisiä ravintoloita, kahviloita ja pubeja, teattereiden lisäksi.

Loma-aika oli juuri alkamassa ja hotelli oli ilmoittanut etukäteen, että sisään kirjautuminen tapahtuisi lomakauden ensimmäisenä päivänä poikkeuksellisesti vasta klo 17. Ms Tati ja Ms Tarja olivat hiukan huolissaan päivästään. Ms Tati oli nukkunut vain kaksi tuntia ja oli ollut tikkana Helsinki-Vantaalla jo aamuaikaisin. Päivästä olisi tulossa pitkä, kun hotelliin pääsisi vasta klo 19 Suomen aikaa.

He saapuivat Gatwickin kentältä junalla, johon Ms Tati osti liput kentältä. Hajamielisyyttään hän tuli ostaneeksi edestakaiset liput hitaampaan junaan, vaikka heillä olisi kohtalaisen aikainen paluulähtökin. He harmittelivat sitä hetken, mutta unohtivat sitten asian. Tai ainakin Ms Tati unohti.

Victorian asemalle päästyä Ms Tati yllätti matkatoverinsa ehdottamalla päiväkaljoja asemalla Lontooseen saapumisen kunniaksi. Ms Tarja esitti toiveen, että mentäisiin kuitenkin sentään ulos asemalta, joten he jatkoivat maanalaiseen ja päättivät käväistä sopivassa vastaantulevassa pubissa matkalla hotelliin.

Lontoon maanalaisen loputtomat portaat ja käytävät tahtovat aina unohtua matkojen välillä. Etenkin se kuinka rasittavaa niitä on kiipeillä matkalaukun kanssa.

- Joskus aikaisemmin portaissa aina ilmaantui joku kohtelias mies kantamaan laukkua.

Ms Tati ajatteli ääneen ja päätteli, että laukunkantajien puute liittyi varmaan jollakin tavoin ikään.

Matkaseuran mukanaolosta inspiroitunut Ms Tati oli selvittänyt huolellisesti etukäteen metroreitin hotellille, joten kaikki sujui muuten hienosti. Paitsi että he seisoivat jonkin aikaa väärällä vaihtolaiturilla odottaen junaansa. Kun sitä ei kuulunut, he vasta huomasivat, että heidän olisi pitänyt jatkaa laiturilta vielä eteenpäin toiselle laiturille.

Holbornin asemalta hotellille päin kävellessä vastaan ei osunut yhtään pubia, jolla olisi ollut Suomen säästä poikkeavan aurinkoisen päivän edellyttämä terassi. Niin he sitten tulivat hotellilleen hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja pyysivät saada jättää tavaransa odottelemaan sitä, että voisivat kirjautua sisään hotelliin.

Heitä odotti kuitenkin mukava yllätys, kun vastaanottovirkailija kysyi jättävätkö he mieluummin vain tavaransa vai haluaisivatko jo päästä huoneisiinsa. Heidän huoneensa olivat jo valmiina.

He saivat vierekkäiset huoneet neljännestä kerroksesta ja tutkivat ensimmäiseksi paikat. Ihmetystä herätti, että toisessa huoneessa oli kokolattiamatto ja toisessa ei. Huoneiden kalustus oli niukka, mutta riittävä. Vessa ja suihku olivat käytävällä ja tavallista opiskelijaboxin standardia, suihkun ympärillä kunniavartiossa seisovine lukuisine suihkugeeli- ja shampooputeleineen.  

Saman käytävän varrella olevalle kuudelle huoneelle yhteinen keittiö tuotti järkytyksen. Ms Tati oli etukäteen kehunut kuinka kätevä keittiö olisi. Siellä voisi keittää teetä iltaisin hotellille palailtua, ja vaikka lämmittää jotain pientä syötävää mikrossa, ja säilyttää jotain jääkaapissakin.

Keittiössä komeili valtava tiskiröykkiö, jonka etualalla olevalla lautasella oli vielä jäljellä muutama kaluttu luu. Lattialla siellä täällä oli einespakkausten roskia, ja kun he uskaltautuivat kurkistamaan kaappeihin, ne olivat kaikki tyhjiä. Kaappien koko sisältö oli ilmeisesti likaisten astioiden kasassa. Yhden kaapin hyllyltä löytyi kuitenkin sinne siististi asetettu likainen lasi. Ja toisesta kaapista vihreä leipä. Vedenkeitin ei toiminut, kun Ms Tati kokeili sitä. Roskis pursui yli äyräidensä.

He valittivat asiasta vastaanottoon seuraavana aamuna ulos lähtiessään, ja heille luvattiin, että keittiö siivotaan. Mitään ei ollut kuitenkaan tapahtunut seuraavanakaan päivänä. He palasivat asiaan uudelleen nautittuaan ihanan, lähes legendaarisen runsaana Ms Tatin muistoissa eläneen aamiaisen, joka oli ihan muistikuviensa veroinen. Aamiainen oli saanut heidät hyville mielin, joten heidän huomautuksensa oli vain ystävällinen muistutus.

Kun he vastaanottotiskiltä palatessaan kävelivät hissiltä omalle käytävälleen, kuului keittiöstä tarmokasta kalinaa. He katsahtivat toisiinsa hämmästyneinä: Voiko olla totta, näin nopeasti? Ja kävivät kiittämässä keittiössä siivoavaa nuorta tummaa naista, joka hämmentyi heidän kiitoksistaan, koska ei osannut englantia sanaakaan.

Heidän palattuaan hetkeksi huoneisiinsa valmistautumaan kaupungille lähtöön, Ms Tarja tekstasi Ms Tatille: Näin vessassa käydessäni käytävällä juuri miehen, joka käveli vedenkeitinpaketti kainalossaan…

Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä hyvä vaikutus hotellivieraaseen.

Heti hotellia vastapäätä on Shaftesburry Theatre ja vähän matkan päässä lippupalvelu, josta ostaa lippuja kaikkiin kaupungin teatteriesityksiin. Heillä oli jo ennakkoon ostettuna liput Oopperan kummitukseen Her Majesty’s Theatressa ja he suunnittelivat pistäytyvänsä jossakin Ex Tempore -musikaalissa, mikäli aikaa ja energiaa jäisi. Sitä ei osoittautunut jäävän, mutta mahdollisuudet olisivat olleet erinomaiset. Ja kuten Ms Tarja sanoi: On hienoa, että on paljon hyviä mahdollisuuksia.

Hotellin lähitienoilla vaeltelu oli nautittavaa. He harrastivat sitä milloin muilta harrastuksiltaan ennättivät. Tutkivat pieniä putiikkeja ja heitä kutsuttiin niihin sisään katsomaan milloin mitäkin.

Istahtivat pieneen kahvilaan, jonka edessä oli yksi ainoa kahden hengen pöytä, juuri heille, ja joivat erinomaista englantilaista teetä sekä nauttivat englantilaisen keittiön parhaista antimista eli leivonnaisista. Bongasivat hienoja pubien nimiä ja poikkesivat pubiin, joka näytti ulkoapäin puutarhamyymälältä ja osoittautui sisältä antiikkiliikkeen sivuvarastoksi. Seinältä löytyi melkoinen Beatles-kokoelma kuvia, postikortteja ja jopa yksi kultalevy.

Ensimmäisenä päivänään kaupungissa he eivät oikein jaksaneetkaan tehdä muuta kuin vaellella ilman mitään erityistä päämäärää lähistöllä. Katsellen, ihmetellen ja kuvitellen yhä olevansa ihan naapurustossa, he huomasivat yhtäkkiä kävelleensä Trafalgar Squarelle asti, jossa oli polkupyöräilytapahtuma ja helikopterit pörräilivät sen yläpuolella.

Päivän retkiltä palattua Ms Tatia - epäonnista kokolattiamattohuoneen saajaa - odotti aina hotellin kiinnostavin yksityiskohta. Kömpiessään illalla mukavaan sänkyynsä hän sai nauttia henkilökohtaisesta bonuksestaan: jonkun opiskelijan huoneensa kattoon liimaamista itsevalaisevista tähdistä, joista muodostui Ison ja Pienen karhun tähtikuviot ja jotain muutakin, mihin Ms Tatin tähtitietämys ei enää yltänyt.

Hän katseli hyvän pimennysverhon pimentämässä huoneessaan tähtien valoa ja niiden kuvioita sekä muisteli omia piskuisia opiskelija-asuntojaan. Uni yllätti hänet jalkasärystä huolimatta hienoinen hymy huulillaan, hänen kuvitellessaan kuinka keskustelu jossakin lähikuppilassa lukukauden aikaan iltaisin kulkisi:

- Mennäänkö meille katselemaan tähtiä?