Ms Tati matkustaa

Ms Tati sattui huomaamaan, että Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa esitetään Eugène Ionescon Tuolit-näytelmää . Pakko päästä!   Niin kauan oli siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt livenä absurdia teatteria ylipäätään, puhumattakaan Ionescosta. Äkillinen ikävä TTT:n esityksiinkin alkoi vaivata heti. Teatterimatkasta Tampereelle tuli vihdoinkin varovaisen Ms Tatin ensimmäinen oikea, yön yli jatkunut pienoismatka koronan ilmaantumisen jälkeen. Teatterilippu, junalippu ja sitten hotellin valikointia pitkään ja hartaasti, ihan matkan suunnittelemisen ilon maksimoimiseksi. Ihan keskustasta, tietenkin. Vai menisikö hotelliin, jossa on spa? No ei! Hotelliksi valikoitui ihan junaraiteiden ja rautatieaseman vieressä komeana töröttävä Solo Hotelli Torni , jonne pääsee kätevästi suoraan rautatieaseman raidetunnelista. Paitsi että Ms Tati teki pienen kunniakierroksen pakkasessa aseman ulkopuolella käsimatkalaukkuaan kiskoen ennen kuin keksi, että olisi päässyt lähes suoraan tulorai

Ms Tati saapui opiskeluaikojensa kotikaupunkiinsa junalla. Aseman viereen oli kasvanut pelottava musta torni, joka katseli syysharmaata kaupunkia kuin Sauronin silmä. Myös toisella puolel la asemaa rakennettiin kuumeisesti jotakin isoa. Hän lähti kävelemään kohti vanhaa tuomiokirkkoa. "Mikähän siinä on", hän mietti mennessään, " että ne kaikkein ilmeisimmät nähtävyydet jäävät niin usein näkemättä, kun asuu jossakin paikassa. Niin kuin nyt tämä kirkkokin. Ja niin kuin olen Simbergin töitä aina rakastanut." Kirkko oli vielä viimeisen, jo harvenneen ruskan ympäröimä. Suuria, vanhoja puita kasvoi sen ympärillä. Pihlajanmarjoja oli vielä jäljellä paljon. Nurmikolla hyppeli rusakko. Sen perässä käveli nainen, joka puhui sille. Ms Tati katseli heitä hetken miettiväisenä. Sitten hän lähestyi kirkkoa mennäkseen sisään, mutta ovet olivatkin vielä kiinni. Kirkko aukeaisi vasta yhdeltätoista. Lähistöltä löytyi kuitenkin pullantuoksuinen Viialan leipomon