Teatterimatka Tampereelle

Ms Tati sattui huomaamaan, että Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa esitetään Eugène Ionescon Tuolit-näytelmää.

Pakko päästä! 

Niin kauan oli siitä, kun hän viimeksi oli nähnyt livenä absurdia teatteria ylipäätään, puhumattakaan Ionescosta. Äkillinen ikävä TTT:n esityksiinkin alkoi vaivata heti.

Teatterimatkasta Tampereelle tuli vihdoinkin varovaisen Ms Tatin ensimmäinen oikea, yön yli jatkunut pienoismatka koronan ilmaantumisen jälkeen. Teatterilippu, junalippu ja sitten hotellin valikointia pitkään ja hartaasti, ihan matkan suunnittelemisen ilon maksimoimiseksi. Ihan keskustasta, tietenkin. Vai menisikö hotelliin, jossa on spa? No ei!

Hotelliksi valikoitui ihan junaraiteiden ja rautatieaseman vieressä komeana töröttävä Solo Hotelli Torni, jonne pääsee kätevästi suoraan rautatieaseman raidetunnelista. Paitsi että Ms Tati teki pienen kunniakierroksen pakkasessa aseman ulkopuolella käsimatkalaukkuaan kiskoen ennen kuin keksi, että olisi päässyt lähes suoraan tuloraiteeltaan.

Hotellia lähestyessä huomio kiinnittyy sen tummanpuhuvan 25 kerroksen korkeuden lisäksi sen edessä oleviin vanhoihin VR:n veturitalleihin, jotka on liitetty osaksi uutta hotellia. Talleissa sijaitsee kaksi hotellin kolmesta ravintolasta, kolmas on sitten Sky Bar Moro ylimmässä kerroksessa. 

Suurikokoinen veturitaideteos tuleekin vastaan heti hotellin ulko-ovesta tuulikaappiin astuttaessa. Takorautateos tupruttelee rautaisia höyrykiemuroita ja puuskuttaa, vislaa ja viestii aseman värivaloin. Ms Tati pysähtyi tarkastelemaan ja ihailemaan sitä asiaankuuluvasti, kunnes viimein tajusi siirtyä laukkunsa kanssa pois oviaukkoa tukkimasta.

Huone ei ollut vielä valmiina, mutta matkatavarat sai kätevästi säilytykseen ja ylimmän kerroksen baariin pääsi istuskelemaan Tampere-näkymistä ja baarin viihtyisyydestä nautiskellen. Lunta oli satanut edellisyönä koko Suomeen ja Ms Tati oli jo aamulla ihaillut junan yläkerrasta tuoreen lumen peittämiä maisemia, nyt talvinen Tampere levittäytyi hänen eteensä, kun hän nautti second breakfastiksi kupin teetä ja korvapuustin.

Baarista katsoen alhaalta lähtevät junat näyttivät pieniltä kuin valkovihreät toukat. Ms Tati katseli maisemaa ja tunnisti vanhana opiskeluaikojensa tamperelaisena joitakin kohteita, mutta oli tunnistamatta suurinta osaa. Stockmann näytti hänen silmiinsä ylhäältä katsoen kovin pieneltä.

Aikansa silmiään maisemissa lepuuteltuaan hän päätti lähteä kaupungille. Huoneen vapautumiseen oli vielä muutama tunti aikaa. Kissaratikka ajoi hänen ohitseen rautatieaseman edessä. Hän talsia töpötteli jäistä Hämeenkatua ja koetti muistella, kuinka pitkä matka kauppahalliin oli. Paljon pitempi kuin hän muisteli, halli löytyi Hämeenkadun toisesta päästä.

Hallissa vasta silmänruokaa oli, ja mukavaa vilskettä. Hedelmiä, vihanneksia, juustoja, viinejä, leipiä… Ostaisin, jos olisin paluumatkalla jo tänään, Ms Tati ajatteli ja otti valokuvia. Hänen alkoi tehdä mieli Tampereen rievää, mutta se ei olisi säilynyt tuoreena kotiinpaluuseen asti.

Hallin lounaspaikat olivat lauantaipäivänä täysiä, mutta hänen onnistui käydä syömässä Kotiruoka-lounas. Se teki hänet yllättäen niin kylläiseksi, ettei hän jaksanutkaan ajatella muuta ohjelmaa ennen illan teatteriesitystä, ja hän palasi hotelliin.

Näkymät 11. kerroksen huoneestakin olivat sen verran laveat, että niitä katsellen viihtyi hyvin lepuuttamassa jalkojaan. Huone oli mukava, sänky erityisesti, vähän liiankin vuorokaudenajan huomioon ottaen.

Illalla osa matkasta teatteriin taittuikin Tampereen uudella, hienolla ratikalla, johon Ms Tati pääsi rautatieaseman edestä. Hän ei ollut varma, miten ratikassa kuului maksaa, joten hän kysyi jo ennen ratikan tuloa pysäkillä seisovalta nuorelta naiselta neuvoa ja sai ystävällisen selostuksen sekä maksusysteemistä että ratikan kulkureitistä ja TTT:tä lähinnä olevasta pysäkistä. 

Kävi ilmi, että Tampere oli ottanut käyttöön samankaltaisen maksusysteemin, mitä Ms Tati oli ihaillut Lontoossa, eli matkustajalle vaivattoman suoran korttimaksun. Hyvä Tampere! Ratikan mukavuuskaan ei ainakaan jäänyt toiseksi Helsingin ratikoille.

Kellariteatterin ulkopuolella liehui Lenin-museon lippu kunnianosoituksena vanhoille naapuruussuhteille. Tai… Ms Tati keskeytti mieleen nousevat ajatukset ja kohdisti huomionsa teatteriesityksen odotukseen. Absurdin teatterin yhden merkkinäytelmän absurdius oli hiukan liikaa osalle yleisöstä. Jotkut poistuivat pettyneinä. Ms Tati nautti näytelmästä, jonka oli ilmeisesti sekä lukenut että nähnyt näyttämöllä joskus aikaisemmin, vaikkei muistanutkaan siitä juuri muuta kuin perusasetelman. Mikä saattoikin hänet ihan sopivasti näytelmän teemojen, muistin ja muistojen sanallisen ilmaisemisen, äärelle. 

"Pariisin kaupunkia ei ole olemassa. Minä olen keksinyt sen!"

Näytelmän edetessä näyttämö täyttyi tuoleista ja niillä istuvista näkymättömistä vieraista. Teija Auvinen ja Auvo Vihro tunnelmoivat, itkivät, nauroivat ja naurattivat vanhana, toisensa syvästi tuntevana avioparina. Ms Tati nautti runollisista osuuksista ja olisi melkein toivonut, että hänellä olisi ollut ne edessään kirjoitettuina, jotta hän olisi voinut makustella niitä vielä enemmän.

Ratikkapysäkillä odotellessaan hän mutisi pätkän muistamastaan repliikistä:

"Silmiä palelee…"

Hotelliin palattua ei enää palellut. Hän valitsi alakerran mukavan ravintolan listalta bliniannoksen ja sen kaveriksi samppanjaa.

Kilikili, hän sanoi itselleen.

Matkailukausi oli avattu asianmukaisella kunnioituksella ja ylellisyydellä, ja alehinnoin.

Viereisessä Tampere-rockiin keskittyvässä Paja-ravintolassa keikaili Suvi Karjula. Syötyään Ms Tati siirtyi lasinsa kanssa sille puolelle, vaikka oli saattanut hyvin kuunnella musiikkia jo syödessäänkin. Mutta ruokaravintolan henkilökunta liikehti kärsimättömästi sulkeakseen paikan ja vihjaisi, että lasin voi ottaa mukaansa naapuriravintolaan.

Ennen huoneeseensa paluuta Ms Tati kävi vielä katsastamassa, millaista lauantai-illan huuma oli kattoravintolassa, jota henkilökunta mainosti Suomen parhaaksi cocktail-ravintolaksi äskettäin valittuna paikkana. Lauantai-illan viettäjien sekaan mahtui vielä Ms Tatin kaltainen vanhempikin naishenkilö. Valkoinen sumu oli täyttänyt ikkunat, joten öiset kaupunkinäkymät jäivät häneltä näkemättä. Toiseen kertaan, hän ajatteli.

Huoneessa häntä odotti vielä hotellin tilaustyönä teettämä valikoima Tampereelle sijoittuvia murhanovelleja. Ihan kympin matka.