Ms Tati matkustaa

Ms Tatilla on ollut korona-aikana kotiseutumatkailun harrastus: hän on käynyt tutkimassa Helsingin englantilaistyylisiä iltapäiväteetarjoiluja.  Kotikaupungin teematkojen ideana on ollut tuoda matkailun kaltaista ylellisyyttä ja vaihtelua arkielämään. Oikeasta matkailusta koronavuosina säästyneillä rahoilla Ms Tati onkin raaskinut tutustua myös vähän kalliimpiin kattauksiin hienoissa paikoissa, joihin hän ei ehkä muuten olisi tullut lähteneeksi. Ateneum Bistro Kaivokatu 2, Ateneumin taidemuseon yhteydessä Teeharrastus alkoi Ateneum Bistrosta ennen Ateneumin remonttiin menoa ja Outi Heiskasen näyttelyn sulkeutumista. Pöytävarauksen vuoksi osa Heiskasen odotettua laajemmasta näyttelystä jäi näkemättä, mutta vanhana Outi Heiskasen taiteen ihailijana Ms Tati oli kyllä jo aikaisemmin nähnyt aika ison osan näyttelyssä olleista töistä. Hän siis riistäytyi irti Heiskasen risuviivan ja majojen rakentelun luomasta maailmasta ja sen monenkarvaisten asukkaiden seurasta liittyäkseen Bistron pöydiss

Lämpö väreili ilmassa Ms Tatin kulkiessa puiston reunaa. Taivas avaran puiston yllä oli korkea ja siellä uiskenteli pilvenhattaroita kevyissä tuulissa.  Ms Tati uiskenteli syreenin tuoksussa. Puiston suuriksi kasvaneet syreeniaidat muodostivat hennon lilan pilviä, joista leijui ympäristöön lähestulkoon kaikki muut aistit kuin hajuaistin lamauttavaa tuoksua. Tuoksua, jonka vaikutuspiiriin joutuessaan tunsi pakottavaa (ja kuolettavaa) halua hengittää yksinomaan sisäänpäin. Ms Tati oli irrottanut koronamaskinsa työntäessään päänsä tuoksupilveen. Joku nainen käveli häntä vastaan puiston polulla ja katsoi häntä kiinteästi. Ms Tati yritti miettiä, oliko kyseessä joku tuttava, jota olisi pitänyt tervehtiä, mutta ei osannut päättää, sillä naisella oli maski kasvoillaan eikä hän sanonut mitään. Ms Tati jatkoi matkaansa tuijotellen puita ja pensaita reittinsä varrella.  Nurmikolla pikkutytöt ulkoiluttivat kanejaan. Rantaa kohti kääntyessään hän ohitti leikkikentän. Pari poikaa makaili yhdellä le

Ms Tatin edellisestä käynnistä Kansallismuseoon oli kulunut vuosikausia. Hiukan sateisena päivänä hän pulpahti ulos metron uloskäynniltä Mannerheimintiellä ja kiipesi Lasipalatsin edessä nelosen ratikkaan ajaakseen pysäkinvälin museolle. Hänellä oli jalassaan mukavat – suorastaan urheilulliset – kengät, joita hän ei ollut hankkinut omasta aloitteestaan. Koko matkan kotoa museolle hän katseli ihmisten jalkoja. Otantatutkimuksensa jälkeen hänen oli pakko todeta, että hän oli varmaan helsinkiläisen ihmislajin viimeinen urheilujalkineisiin (jo sanakin antoi hänelle epämieluisia väristyksiä) siirtynyt henkilö. Anatomisesti muotoiltujen, joustavien, pehmennettyjen, räikeänväristen, tukevien ja kevyiden jalkineidensa ansiosta hänen jalkojaan ei alkanutkaan särkeä, kuten yleensä hänen kävellessään kilometrikaupalla museoiden kovilla lattioilla. Ms Tati ei kuitenkaan halunnut vetää tästä mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Hän aloitti perusnäyttelyn katsomisen kellarikerroksen