Ms Tati matkustaa

Matkalla teatterista kotiin, juuri sopivasti ennen metroon menoa, on Rautatieasemalla uudehko panimoravintola Kellotorni. Se näytti kutsuvan istahtamaan hetkeksi, kun Ms Tati asteli asemalle juuri näkemäänsä näytelmää vielä miettien ja sen tunnelmissa eläen. Hän valitsi tiskillä runsaasta itselleen ihan uusien olutmerkkien valikoimasta kevyen lagerin ja kantoi juomansa pöytään. Viereisessä pöydässä istui ehkäpä hänen ikäänsä lähestyvä pariskunta, joka jostakin syystä tunnisti teatterista palaavan ihmisen jo ulkonäöltä ja kysäisi vain varmistaen: "Teatteristako tulet?" Saatuaan nyökkäyksen vastaukseksi he jatkoivat: "Saako olla utelias ja kysyä, mitä pidit?" "Ai tekinkö tulette teatterista?" Pariskunta katsoi Ms Tatia odottavasti, ja hän puhkesi puhumaan ääneen juuri miettimiään ajatuksia: "Kyllä täytyy sanoa, että se oli vaikuttavin näytelmä, minkä olen pitkään aikaan nähnyt. Tampereen työväenteatterin Helene oli myös vaikuttava, mutta tässä se yhteis...

Kun kaunis kesäpäivä koittaa kannattaa olla suunnitelma. Ms Tati suunnitelma oli tämä: Cajsan Helmen terassi ja kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä. Hän ei ollut vielä käynyt teesalongiksi restauroidussa entisessä Ravintola Kaisaniemessä eli nykyisessä Cajsan Helmessä. Uteliaana hän astui sisään hellepäivän hämärään ja viileään ravintolasaliin. Se oli sisustettu toissavuosisadan malliin ja suuren pääsalin lisäksi huomio kiinnittyi eri tavoin viihtyisiksi tehtyihin nurkkauksiin ja pikkuhuoneisiin, kauniisiin astioihin ja erilaisiin esineasetelmiin. Kuuluisa Marskin kabinetti oli tummasävyinen, lähes synkkä. Myyntitiski löytyi aika ahtaasti sijoitettuna ihan perältä. Ms Tati sai tiskiltä vaaleanpunaisen kannullisen hyvää assamia ja suolaisen ja makean leivonnaisen.  "Saisiko olla muuta?", myyjä kysyi.  "Ehkä kuohuviiniä?" Ms Tati kiitti ja sanoi mahdollisesti palaavansa asiaan teensä nautittuaan. Hän tasapainotteli tarjottimensa onnistuneesti ulos ja alas terassi...

Ms Tatilla on ollut korona-aikana kotiseutumatkailun harrastus: hän on käynyt tutkimassa Helsingin englantilaistyylisiä iltapäiväteetarjoiluja.  Kotikaupungin teematkojen ideana on ollut tuoda matkailun kaltaista ylellisyyttä ja vaihtelua arkielämään. Oikeasta matkailusta koronavuosina säästyneillä rahoilla Ms Tati onkin raaskinut tutustua myös vähän kalliimpiin kattauksiin hienoissa paikoissa, joihin hän ei ehkä muuten olisi tullut lähteneeksi. Ateneum Bistro Kaivokatu 2, Ateneumin taidemuseon yhteydessä Teeharrastus alkoi Ateneum Bistrosta ennen Ateneumin remonttiin menoa ja Outi Heiskasen näyttelyn sulkeutumista. Pöytävarauksen vuoksi osa Heiskasen odotettua laajemmasta näyttelystä jäi näkemättä, mutta vanhana Outi Heiskasen taiteen ihailijana Ms Tati oli kyllä jo aikaisemmin nähnyt aika ison osan näyttelyssä olleista töistä. Hän siis riistäytyi irti Heiskasen risuviivan ja majojen rakentelun luomasta maailmasta ja sen monenkarvaisten asukkaiden seurasta liittyäkseen Bistron pöy...

Lämpö väreili ilmassa Ms Tatin kulkiessa puiston reunaa. Taivas avaran puiston yllä oli korkea ja siellä uiskenteli pilvenhattaroita kevyissä tuulissa.  Ms Tati uiskenteli syreenin tuoksussa. Puiston suuriksi kasvaneet syreeniaidat muodostivat hennon lilan pilviä, joista leijui ympäristöön lähestulkoon kaikki muut aistit kuin hajuaistin lamauttavaa tuoksua. Tuoksua, jonka vaikutuspiiriin joutuessaan tunsi pakottavaa (ja kuolettavaa) halua hengittää yksinomaan sisäänpäin. Ms Tati oli irrottanut koronamaskinsa työntäessään päänsä tuoksupilveen. Joku nainen käveli häntä vastaan puiston polulla ja katsoi häntä kiinteästi. Ms Tati yritti miettiä, oliko kyseessä joku tuttava, jota olisi pitänyt tervehtiä, mutta ei osannut päättää, sillä naisella oli maski kasvoillaan eikä hän sanonut mitään. Ms Tati jatkoi matkaansa tuijotellen puita ja pensaita reittinsä varrella.  Nurmikolla pikkutytöt ulkoiluttivat kanejaan. Rantaa kohti kääntyessään hän ohitti leikkikentän. Pari poikaa makaili y...

Ms Tatin edellisestä käynnistä Kansallismuseoon oli kulunut vuosikausia. Hiukan sateisena päivänä hän pulpahti ulos metron uloskäynniltä Mannerheimintiellä ja kiipesi Lasipalatsin edessä nelosen ratikkaan ajaakseen pysäkinvälin museolle. Hänellä oli jalassaan mukavat – suorastaan urheilulliset – kengät, joita hän ei ollut hankkinut omasta aloitteestaan. Koko matkan kotoa museolle hän katseli ihmisten jalkoja. Otantatutkimuksensa jälkeen hänen oli pakko todeta, että hän oli varmaan helsinkiläisen ihmislajin viimeinen urheilujalkineisiin (jo sanakin antoi hänelle epämieluisia väristyksiä) siirtynyt henkilö. Anatomisesti muotoiltujen, joustavien, pehmennettyjen, räikeänväristen, tukevien ja kevyiden jalkineidensa ansiosta hänen jalkojaan ei alkanutkaan särkeä, kuten yleensä hänen kävellessään kilometrikaupalla museoiden kovilla lattioilla. Ms Tati ei kuitenkaan halunnut vetää tästä mitään hätiköityjä johtopäätöksiä. Hän aloitti perusnäyttelyn katsomisen kellarikerroksen ...