Elämää Espanjassa

Ms Tatin lyhytaikainen koti puolentoista kuukauden ajan sijaitsi Malagan keskustassa vanhan kaupungin ja muodikkaan boheemin Sohon rajakadulla, Avenida Principalilla, Helsingin keskustan Mannerheimintien kaltaisella keskeisellä paikalla. Ensimmäisellä Malagan vierailullaan Ms Tati oli alkanut kutsua tätä katua kukkakioskikaduksi.

Suoraan asunnon ulko-oven edessä jalkakäytävällä oli hissisisäänkäynti Atarazanasin metroasemalle ja kulmilta löytyi muitakin mainioita palveluja, kuten esimerkiksi Malagan maakunnan viinejä suoraan viinitynnyreistä tarjoileva maineikas viinibaari La Odisea. Siellä Ms Tati poikkesikin useampaan kertaan, ehkä enemmänkin paikan tunnelman houkuttelemana kuin itse viinien, jotka siellä ovat kaikki makeita, eli eivät oikein hänen makunsa mukaisia.

Yhtenä sateisena päivänä Odiseassa poikkeaminen saikin toimittaa koko päivän kulttuurisisältöä. Ms Tati juoksi naapuritalon ovelle omalta ulko-oveltaan sateenvarjon kanssa ja viihtyi sateen vuoksi ehkä lasillisen pitempään kuin olisi muuten viihtynyt. 

Viinitynnyrit, joihin on liidulla kirjoitettu kunkin viinin nimi ja hinta, peittävät seinän baaritiskin takana. Tilaan johtaa kaikkiaan kolme ovea, ja ne ovat kaikki tarpeellisia, sillä paikka täyttyy ääriään myöten paikallisista ja turisteista viikonloppuisin, silloin myös läheiset kadunpätkät ovat täynnä iloista jutustelua ja ihmiset seisoskelevat ryhmissä paikalle tunnusomaiset pienet juomalasit tai olutpullot käsissään vaihtamassa kuulumisia.

Ravintolassa ei ole lainkaan istumapaikkoja. Pitkän puutiskin ääressä seisoskellaan ja nojaillaan, ja tarjoilija merkkaa liidulla seisomapaikan kohdalle tiskiin juoman hinnan ja laskee merkintöjen summan, kun asiakas haluaa maksaa. Tipin osuessa kohdalle henkilökunta soittaa iloisesti kelloa. Tarjolla on myös pieniä tapaksia merenelävistä. Joskus joku ostaa viiniä pulloon kotiin vietäväksikin. Vaikka väkeä oli paikalla usein paljon, tarjoilijat olivat tarkkoina ja havaitsivat tyhjentyneet lasit nopeasti ja kiiruhtivat täyttämään uusia toiveita. He myös kertoivat mielellään viineistä, jotka kaikki olivat saman viinitilan tuotteita.

Espanja on viininviljelyn maa, jossa viinitiloja riittää, ja Malagasta järjestetään retkiäkin viinitiloille, mutta Ms Tati ei ole vielä toistaiseksi osallistunut sellaiselle. Malagan maakunnan oma viinityyppi on tosiaan makea, madeira tai sherry saattaisivat olla näille malagaviineiksi kutsutuille viineille läheisin vertauskohta. Toki ravintoloissa ja kaupoissa on laaja skaala hyviä espanjalaisia viinejä kaikkiin makuihin. 

Edullisimmillaan pullollisen hyvää viiniä saa ruokakaupasta nykyisinkin noin viitosella, patonki saattaa lähteä ilta-aikaan paistopisteeltä mukaan puolella eurolla ja espanjalainen brie puolestaan kahdella, ja näin on täydellinen viinihetki jo tiedossa parillekin henkilölle reilusti alle kympillä. Unohtaa ei missään tapauksessa saa espanjalaista cavaa, joka kuuluukin Ms Tatin lempijuomiin. Ruoka ja juoma ovat kyllä viime aikoina kallistuneet paikallisten kokemuksen mukaan jopa sietämättömän korkeisiin hintoihin, mutta silti saattaa ruokaostoksia tehdä suomalaisen mittapuun mukaan edullisesti ainakin joiltakin osin.

Ihan kodin lähistöltä löytyi monia Ms Tatin lempipaikkoja hänen aikaisemmilta vierailuiltaan. Kävellen kuljettavissa oleva kaupungin vanha keskusta alkoi juuri omilta kulmilta, pienen kävelymatkan päässä oli kokoaan paljon upeampi ja uhkeampi Malaga-puisto ja sen vieressä satama-alue ravintoloineen ja Pompidou-keskuksineen. Kaupungin vanha kauppahalli Mercado Central de Atarazanas jäi matkan varrelle yhteen lähikaupoista kävellessä.

Bulevardimaisen kadun kaksien erisuuntaisten kaistojen välissä kasvaa vanhoja, valtavia, monirunkoisia ja muhkuraisia fiikuspuita ja puiden alle ja jalkakäytäville on sijoitettu runsaasti istumapaikkoja kävelijöille ja bussin odottajille. Ms Tati sai nauttia puiden ikivihreiden lehvästöjen kauneudesta neljännen kerroksen ikkunastaan. Useinkin hän unohtui puuhistaan vain katselemaan puita ja niissä viihtyviä turkinkyyhkyjä, sillä muhkeat latvukset täyttivät suuren osan hänen ikkunanäkymästään sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa. Puiden latvojen yläpuolella näkyi sentään yksi kaupungin maamerkeistä, tornimainen hotelli, ja vastapäisten vanhojen kaupunkitalojen korkeimpia osia.

Keskeinen sijainti toi Ms Tatille joitakin odottamattomiakin bonuksia. Hän sai herätä joka aamu siihen, että ikkunan alla lauloi vanha katulaulaja. Mies hoilasi samoja suosikkikappaleitaan yli liikenteen melun ja saattoi viihtyä paikallaan reilusti yli tunninkin. Maanantaisin ikkunan alla taas kokoontui muutamaksi tunniksi mielenosoitus ilmaisen terveydenhoidon puolesta. Megafoni-informaation lisäksi kovaäänisistä kaikuivat taistelulaulut. 

Äänimaisemaa täydensivät puolenyön aikoihin metrolle ja busseihin rientävät ravintoloiden viimeiset asiakkaat iloisine huutoineen. Nämä äänet eivät sen kummemmin Ms Tatia häirinneet, hän kun oli tottunut talon sisälläkin tyypilliseen espanjalaiseen tapaan kuuluviin moninaisiin ääniin: läheisten huoneistojen ja rappukäytävän keskusteluihin, lasten leikkeihin, yläkerrassa yötä päivää käynnissä olevaan kovaääniseen ja kolisevaan pesukoneeseen, haukkuviin koiriin ja kolahtaviin hissinoviin muun muassa. 

Hänen vuokraamaansa asuntoa mainostettiin äänieristettynä. Etukäteen hän oli miettinytkin, mitä äänieristys Espanjan kaltaisessa äärimmäisen melutolerantissa maassa mahtaa tarkoittaa. Se osoittautui tarkoittavan uusia ikkunoita, jotka eristivät melko tehokkaasti kadun ja liikenteen normaalitason melun, mutta eivät sentään mielenosoituksia tai katulaulajia tai pääkatua työtehtävissään sireenit soiden ajavia hälytysajoneuvoja, joiden ääniin Ms Tati joskus heräsi useaankin kertaan yössä. Talon sisällä äänieristystä tuskin oli sen enempää kuin muissakaan espanjalaisissa asunnoissa. Ikkunoissa oli kuitenkin sekin kiva puoli, että ne olivat suuriruutuiset liukuikkunat, jotka saattoi helposti avata kokonaan lämpiminä päivinä.

Lähietäisyydellä sijaitsevat palvelut tuottivat Ms Tatille joka päivä suurta iloa ja hän teki jatkuvasti uusia löytöjä ihan naapurustostaan. Leipomoita, kahviloita, ravintoloita. Leipomoista ja kahviloista mainittakoon pelkästään erilaisiin juustokakkuihin erikoistunut paikka ja jo edelliseltä vuodelta tuttu leipomo, jonka feta-pinaattipiirakkaan Ms Tatilla oli addiktio. Leipomot pakkasivat aina tuotteensa äärimmäisellä huolella, niin että herkkuja saattoi ottaa lounaana syötäviksi retkille, ja ne pysyivät laukussa hyvinä.

Kauppahallissa saattoi milloin tahansa löytää jotain uutta: leivonnaisia; kymmeniä erilaisia lajikkeita täytettyjä tai marinoituja oliiveja; eksoottisia hedelmiä, joista myyjä saattoi intoutua tarjoamaan maistiaisiakin, vaikkapa kumkvatin; hyvän valikoiman huipputuoreita sieniä. Sienipasta portobelloista valkoviinin kera olikin Ms Tatin Malagan kauden tämänkertainen suosikkiruoka. 

Onneksi hänen asunnossaan oli hyvä keittiö, joskin joistakin talouskaluista oli vähän pulaakin. Paistolasta mm olisi ollut kätevä paistamisessa, mutta homma hoitui kauhallakin sen verran hyvin, ettei Ms Tati tullut tehneeksi asuntoon tarvehankintoja. Paistinpannuja oli kaksinkin kappalein. Ms Tati rikkoi vahingossa yhden vähäisistä viinilaseista eikä muistanut mainita asiasta pois lähtiessään. Koska lasin perään ei kukaan kysellyt, hän päätteli matkansa jälkeen, että ehkä muillakin talouskaluilla on saattanut olla vähän samantapainen kohtalo, eikä asuntoa vuokraava toimisto välttämättä tiennyt puutteista.

Suoraan kadun toiselta puolelta hän löysi kaupunginarkiston. Sen asiakirja-aineistot alkoivat jo 1400-luvulta, mutta Ms Tatin kielitaito ei olisi riittänyt niiden tutkiskeluun. Hän astui sisään toivoen, että arkistosta olisi löytynyt vanhoja kuva-aineistoja kaupungin historiasta, mutta museo-oppaana ja vartijana toiminut nainen kertoi, että hyvin harvoin on esillä ollut minkäänlaisia valokuvanäyttelyitä. Ms Tatin suureksi ylpeydeksi tämä pieni keskustelu käytiin kokonaan espanjaksi. Valokuvien sijaan hän löysi arkistosta paikallisen taiteilijan Alfonso Serranon abstraktien maalausten näyttelyn, joka oli ripustettu museorakennuksena toimivan vanhan palatsin sisääntuloaulasta aukeaviin kahteen suureen huoneeseen. 

Ms Tati jäi katselemaan entisen palatsin aulaa. Hän saattoi nähdä silmissään sinne lavastetun palatsielämää kuvaavan elokuvan, jossa pitkähelmaiseen, koristeltuun pukuun pynttäytynyt nuori kaunotar laskeutui aulan tanssiaisiin viuhkaansa värisyttäen, ja aulan aitioissa tanssiaisten vilinää katselivat vanhemmat, arvokkaat sukulaiset. Arkiston talo on vain yksi esimerkki monista espanjalaisista palatseista, joille on nykyisin löytynyt jotakin yleishyödyllistä käyttöä.

Läheltä löytyi yllättävän hyvä kirjakauppa. Se ei myynyt bestsellereitä metritavarana vaan sieltä olisi saattanut jopa tehdä mielenkiintoisia uutuuslöytöjä, jos kielitaito olisi riittänyt tai jos olisi halunnut ostaa englanninkielisiä kirjoja. Englanninkielinen Malagan kaupungin historia, jollaista Ms Tati kysyi, oli kuitenkin niin eksoottinen toive, että myyjä hämmästyi. Sellaista ei kuulemma ole olemassa, eikä myyjä sen puoleen myöskään puhunut englantia. Niin Ms Tati sitten osti pari (hyvin vähätekstistä) espanjankielistä kirjaa - ensimmäisensä. 

Joitakin edellisen oleskelun aikana syntyneitä mysteerejäkin tuli ratkaistua. Tällainen oli mm vintagelelujen myymälä. Sen näyteikkunaa Ms Tati oli katsellut nostalgian vallassa ja ihmetellyt oveen liimattua lappua, jossa oli puhelinnumero ja viesti, että kauppa on auki "sovittaessa". Ms Tati oli tuolloin epäillyt kauppaa rahanpesuyritykseksi. Eräänä päivänä kaupan ohi taas kulkiessaan Ms Tati nyt huomasi liikkeen oven olevan auki. Nopsasti kuin hiiri hän pujahti myymälään, ja hiireksi hän siellä itsensä tunsikin. Tavara-aarteidensa tarkasteluun tiskillä uppoutunut kauppias ei lainkaan huomannut hänen saapumistaan. Niin hän katseli hetken ympärilleen levittäytyvää tavarapaljoutta, tutki vanhoja lp-levyjä ja mainoksia, paperinukkeja ja kaikenlaisia leluja ja poistui sitten sen tiedon kanssa, että itse vintagetavarat selvästi kiinnostavat myymälän omistajaa enemmän kuin niiden myyminen.

Tietenkin Ms Tati kiersi oleskelunsa aikana kaikki aikaisemmat suosikkimuseonsa nähdäkseen niiden uusimmat näyttelyt ja uudelleen jotkut pysyvistäkin näyttelyistä, kuten esimerkiksi Malaga-museon paikallisen arkeologian ja espanjalaisen nykytaiteen näyttelyt. Lisäksi hän ennätti löytää useampia uusia suosikkeja, sillä Malaga on melkoinen taidekaupunki. Vain Jorge Rondo -museoon ja vanhassa tupakkatehtaassa Huelinissa sijaitsevaan auto- ja muotimuseoon hän matkusti bussilla tai metrolla, kaikki muut museot olivat hänelle kävelyetäisyydellä ja niissä käynnistä tulikin hänelle aina mukava päivä- tai iltakävely, jonka aikana hän pistäytyi joko lounaalla tai teellä.

Asunnon sijainti oli siis ihanteellinen Ms Tatin kaltaiselle kaupungin hälyssä viihtyjälle, jolle lähietäisyydellä sijaitsevat mielenkiintoiset käyntikohteet ovat tärkeitä. Myös metrolla ja busseilla liikkuminen on kaupungissa edullista ja helppoa, ja ehkäpä Ms Tati tulevilla matkoillaan harrastaakin sitä vähän enemmän.

Malagan vanha kaupunki on turistien rakastama fotogeeninen paikka. Suuresta turistimäärästä huolimatta Ms Tati on havainnut kaupungin harrastaneen viisasta turismistrategiaa jo hyvän aikaa. Juuri esimerkiksi avaamalla uusia museoita kaupungissa Malaga on onnistunut houkuttelemaan sellaisia turisteja, joita kiinnostavat historia ja kulttuuri enemmänkin kuin halpa alkoholi (voihan siitä jälkimmäisestäkin tietysti nauttia). Niinpä vanhan kaupungin olohuoneissa, kahviloissa, tapaspaikoissa, pubeissa ja ravintoloissa, kohtaavat turistit ja paikalliset sopuisassa hengessä ja kaupungin rennon hyväntuulinen tunnelma tarttuu nopeasti turisteihinkin, eikä turismin lieveilmiöinä ole Malagassa liian humalaisia ja/tai häiritsevästi käyttäytyviä turisteja.

Malagakin kärsii kaikkien suosittujen turistikaupunkien tapaan asuntojen hinta- ja vuokratason noususta, mutta kaupunki on myös noussut turismin ansiosta aikaisempaa suurempaan kukoistukseen, siistiytynyt ja monipuolistunut palveluiltaan. Kaupunki on sikäli poikkeuksellinen, että sen asukkaista edelleen vielä melko suuri osa ansaitsee elantonsa kalastuksella. Paikallisten ostajien lisäksi monet kaupungin ravintolat ja pari hienoa kauppahallia takaavat tämän elinkeinon menestymisen. Palveluelinkeino elää turismin varassa niin hotelleissa, kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Turistina oloaan miettiessään Ms Tati kuitenkin pohtii, olisiko seuraava matka ehkä syytä kohdistaa keskustan ulkopuolelle. Mieluiten johonkin katulaulajattomaan sijaintiin. Ei silti, kaupungissa kyllä tapaa ilahduttavan taitaviakin katusoittajia ja -laulajia, joita Ms Tati olisi valmis kuuntelemaan vaikka joka päivä.