Tiikerisafarilla
Ennen aamunsarastusta hotellin aulaan kokoontui joukko unisia ihmisiä. Aulan pöydällä oli maljassa suolakeksejä, mutta aamiaista olisi tarjolla vasta tiikerisafarin jälkeen. Kaikki seurasivat sivusilmällä, milloin ja miten paikallisille luonto-oppaille, jotka samalla toimivat jeeppien kuljettajina, arvottaisiin heidän ajoreittinsä. Toimi oli nopeasti ohi, eivätkä kaikki vaikuttaneet osaansa tyytyväisiltä. Joillakin reiteillä oli paljon helpompi tehdä hyviä eläinhavaintoja kuin toisilla. Ms Tati kiipesi jeeppiin yhdessä ryhmänsä kanssa. Ennen varsinaiselle luonnonsuojelualueelle pääsyä he ajoivat pienten, muutamista taloista ja majoista koostuvien kylien ohi. Tien varsilla heräiltiin. Pihoissa paloivat savuttavat nuotiot, joissa poltettiin majojen katoilla auringossa kuivattuja lehmänlantakakkuja. Tulilla kiehui varmaankin teevesi ja emännät valmistautuivat leipomaan. Viluiset perheenjäsenet kokoontuivat tulen ympärille lämmittelemään. Savu tuoksui hyvältä, Ms Tati pani merk