Ms Tati matkustaa

Ms Tatilla on pieni juttu kasvitieteellisten puutarhojen kanssa. Hänen on hyvin vaikea ohittaa kasvitieteellistä, mikäli sattuu kaupunkiin, josta sellainen löytyy. Kasvitieteelliset puutarhat ovat lähestulkoon hienointa maailmassa Ms Tatin mielestä. Vain kahvilat, museot ja kirjastot pystyvät kilpailemaan niiden kanssa elämän tarkoituksen kirkastamisessa. Tai pystyisivät, jos kyse olisi kilpailusta. Kun kävelee puutarhassa, jonka vanhat, eri puolilta maailmaa kootut puut kasvavat rinta rinnan, suojaten muita kasveja, oksiaan tuulessa liikutellen ja pudotellen jättimäisiä käpyjään, on helppo uskoa, että kaikella elämällä on jokin merkitys, ja jokaisella tällaisen maagisen paikan löytävällä myös aikaa istahtaa penkille ja löytää se ilman pienintäkään hoputusta. Joku on nimilaputtanut lähes jokaisen kasvin. Valinnut parhaan kasvupaikan ja parhaat naapurit. Hoitanut ja vaalinut vuodesta toiseen. Suunnitellut ja rakentanut yllätyksiä. Pehmeän ruohon peittämiä polkuja, jotka

- Lohhh! Juokaa huonoa viskiä (ettekä muuten löydä sellaista Skotlannista!), jos kurkkuäänne tuottaa vaikeuksia. Yäghhh! Eric opasti skotin kielen saloihin ajaessaan kohti Ylämaata ja Loch Nessiä. 12 tunnin matkalla Edinburghista Loch Nessille ja takaisin hänellä oli kosolti aikaa jakaa viisauttaan paimennettavilleen. Miehellä, joka oli aikaisemmin toiminut viskialalla, vankilapsykologina ja ammattisotilaana ja päätynyt eläkkeellä matkaoppaaksi, oli omanlaisensa näkökulma maahansa. Siinä korostuivat maan historian veriset tapahtumat, Maria Stuartin ihmeellinen kauneus ja älykkyys, maan kuuluminen kansalle ja ympäristön, koulutuksen ja hyvinvoinnin tärkeys. Yleisö koostui valtaosin amerikkalaisista turisteista. He ihmettelivät skottien halua maksaa korkeita veroja saadakseen vapaan, syrjimättömän koulutuksen ja hyvinvointipalvelut. Ja eikö sellainen houkutellut maahan valtavan määrän maahanmuuttajiakin? Myöskään Mr suuren T:n epäonnistuneet golfkeskuskaupat Skotlannissa