Ylellisellä iltapäiväteellä Helsingissä

Ms Tatilla on ollut korona-aikana kotiseutumatkailun harrastus: hän on käynyt tutkimassa Helsingin englantilaistyylisiä iltapäiväteetarjoiluja. 

Kotikaupungin teematkojen ideana on ollut tuoda matkailun kaltaista ylellisyyttä ja vaihtelua arkielämään. Oikeasta matkailusta koronavuosina säästyneillä rahoilla Ms Tati onkin raaskinut tutustua myös vähän kalliimpiin kattauksiin hienoissa paikoissa, joihin hän ei ehkä muuten olisi tullut lähteneeksi.

Ateneum Bistro

Kaivokatu 2, Ateneumin taidemuseon yhteydessä

Teeharrastus alkoi Ateneum Bistrosta ennen Ateneumin remonttiin menoa ja Outi Heiskasen näyttelyn sulkeutumista. Pöytävarauksen vuoksi osa Heiskasen odotettua laajemmasta näyttelystä jäi näkemättä, mutta vanhana Outi Heiskasen taiteen ihailijana Ms Tati oli kyllä jo aikaisemmin nähnyt aika ison osan näyttelyssä olleista töistä. Hän siis riistäytyi irti Heiskasen risuviivan ja majojen rakentelun luomasta maailmasta ja sen monenkarvaisten asukkaiden seurasta liittyäkseen Bistron pöydissä hillitysti keskustelevien ruokailijoiden ja kahvittelijoiden seuraan.

Jo ennen tiskille saapumistaan hän tunnisti itselleen varatun pöydän siihen kauniisti valmiiksi katetuista astioista hiljaisessa ja rauhallisessa nurkkauksessa, jossa saisi istua vähän syrjässä vilskeestä.

- Laitetaan teetä tulemaan, sanoi iloinen myyjätär tiskiltä. Kävisikö sitä odotellessa vaikka lasillinen samppanjaa?   

Ms Tati harvemmin kieltäytyy samppanjasta eikä keksinyt nytkään mitään syytä, miksi pitäisi vastata ei. 

Hän istui viileää samppanjaa siemaillen ja odotti teelistalta valitsemansa teen saapumista. Samalla hän katseli eteensä katettuja teeastioita ja tajusi unohtaneensa kännykkänsä säilytyslokeroon päällysvaatteidensa kanssa. Se ei estänyt häntä leikkimästä ravintola-arvostelijaa. Kuppeja katsellessaan hän mietti mielessään:

- Ikävää, mutta kyllä tästä minulta tulee yksi miinuspiste. Minun teesääntöjeni mukaan tee tarjoillaan laakeasta kupista. Saa olla mielellään ohutreunainen, joskin sellaisia vähemmän on Suomessa saatavilla. Mutta kahvikuppimainen kapea kuppi - vaikka kuinkakin ohut ja lintukuvin koristeltu - ei ole oikea teekuppi.

Hän pudisteli murheissaan päätään, mutta sitten tarjoilija toi hänen eteensä komean kaksikerroksisen voileipä- ja leivonnaisvadin ja murhetus kahvikupeista haihtui hänen mielestään, kun hän ryhtyi arvailemaan, mitä mikäkin tarjoomus pitäisi sisällään. Kun tarjoilija palasi teekannun kanssa ja kaatoi hänelle höyryävää, hyväntuoksuista juomaa, Ms Tati sai samalla perusteellisen selvityksen tarjolla olevista, juuri oikein hänen ilmoittamansa dieetin mukaisista leipomuksista, jotka oli koottu houkuttelevasti esille.

Sekä suolaiset että makeat leivonnaiset olivat herkullisia. Ravintola mainostaa iltapäiväteetään venäläistä touchia tarjoavaksi. Kokonaisvaikutelmaksi jäi makeahko. Teelistalla oli hyviä teelaatuja monipuolisesti. Ms Tati joi lempiteetään Assamia ja oli niin tyytyväinen, että pyysi vielä toisen kannullisen. Sellaisen sai samaan hintaan, kun ei vaihtanut teelaatua. Yksi asia oli kuitenkin todella huonosti: pöydässä ei ollut skonsseja! Ei skonsseja, todellakaan. Hänen oli juotava toinen kannullinen teetä jo pelkästään sulatellakseen tätä omituista asiaa.

Lopputulemaksi hän kuitenkin totesi, että hänen ilmoittamansa ruokavaliorajoite otettiin kiitettävällä tavalla huomioon, ilman minkäänlaisia epäröintejä. Ja pinaattia sisältänyt piirakka oli taivaallisen hyvää! Hän tulisi vielä joskus uudelleen katsomaan, olisiko ravintolassa tarjolla pinaattipiirakkaa ja teetä ihan siltään.  

Kenelle: Ateneum avautuu jälleen tammikuussa 2023. Ms Tati suosittelee Bistron iltapäiväteetä taiteen ystäville näyttelyn loppuhuipentumaksi ja junaa Helsingissä odottaville ylelliseksi lepohetkeksi.

20€ ilman samppanjaa.

Ranking: Paras hinta-laatusuhde

Hotelli St. George, Wintergarden

Yrjönkatu 13, Helsinki

Seuraavaksi kohteeksi Ms Tati valitsi Hotelli St. Georgen, jonka Wintergarden ilmoitti tarjoilevansa skandinavialaisittain muokattua iltapäiväteetä. Sanansa he myös pitivät.

Vierailu alkoi Ms Tatille tyypillisellä ravintolan sijainnin etsiskelyllä. Vanhan kirkon puiston kulmalla sijaitsevaa Hotelli St. Georgen suurta ja komeaa rakennusta on vaikea olla havaitsematta, mutta mistä ovesta sisään ja miten löytää Wintergarden? Ensin sisään hotellin ulko-ovesta ja tuloksetonta pälyilyä aulassa opasteita etsiskellen. Portaiden päässä seuraavassa kerroksessa näkyi hotellin vastaanottotiski, mutta eihän hän ollut menossa hotelliin. Aulan katossa oli Ms Tatin huomion hetkeksi täydellisesti varastanut Ai Weiwein leijamaisella tekniikalla valmistettu suuri lohikäärme, jota Ms Tati katseli hartaasti pää vinossa puolelta jos toiseltakin.

Paluu kadulle ja sisään St. George Bakeryn ovesta.

- Täällähän tietysti tarjoillaan teetä ja leivonnaisia, mutta tämä ei ole Wintergarden, Ms Tati ajatteli. 

Kysyvä ei eksy, ainakaan kovin kauaksi, hän arveli, ja sai baarista tarjoilijan matkaansa kysyttyään tietä. Tarjoilija ohjasi sisäkautta uudelleen hotellin katutason aulaan ja sen hissille - jossa kumma kyllä olikin opaste Wintergardeniin.  

Hissi vei hotellin vastaanottoon, josta alkavan käytävän varrelta löytyi useita mielenkiintoisia taideteoksia, mm Kim Simonsson, Kuutti Lavonen ja lämminhenkinen patsas, jossa nainen ja mies kävelevät sateenvarjon alla. Viimeksi mainittua Ms Tati katseli niin intensiivisesti, ettei muistanut katsoa työn tekijän nimeä. 

Hyvin hotellin sokkeloihin, entisen sisäpihan lasikaton alle piilotetun Wintergardenin sisäänkäynnille saapuminen sai Ms. Tatin hiukan henkäisemään. Tila oli kodikas ja kaunis, samaan aikaan intiimi ja avaruutta henkivä. 

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi Klaus Hagelbergin suunnittelemiin seinäfreskoihin, jotka kuvasivat erilaisten olentojen metsää. Katse poimi myös kotoisaa valoa ympärilleen luovan takan. Suuren lasikaton alla levitti siipensä taideteos, jonka Ms Tatin takkia ottamaan saapunut tarjoilija kertoi olevan Pekka Jylhän hotellin tilauksesta valmistama Learning to Fly -teos. Kaikkiaan hotellissa on yhteensä yli 400 taideteosta, tarjoilija jatkoi huomatessaan Ms Tatin olevan kiinnostunut ja ihastunut.

- No johan, Ms Tatin mielessä kävi, täällä kannattaisi visiteerata vaikka vähän huonommillakin tarjoiluilla.

Kokemus ei jatkunut ihan yhtä miellyttävänä sen jälkeen, kun Ms Tati oli istahtanut hänelle osoitettuun pöytään ja uusi tarjoilija ilmaantui. Seurasi ihmettelyä ja sekaannuksia Ms Tatin etukäteen ilmoittaman ruokavalion suhteen. Tarjoilijalle näytti olevan epäselvää, mikä on kasvissyöjän ja vegaanin ero, ja kasvissyöjälle olisi hänen mielestään sopinut hyvin myös kala. Kun Ms Tati sai toiveensa viimein ymmärretyiksi, ne toteutettiin kuitenkin sujuvasti.

Yleisvaikutelma tarjoiluista oli tasapainoinen suolaisen ja makean suhteen. Hyvä teevalikoima, laakeat valkoiset ja yksinkertaiset kupit, lasikannu teelle. Leivonnaiset hyvin pieniä. Teelistalta Ms Tati valitsi kevyen Ceylon-pohjaisen Five O’Clock’s Tea -sekoituksen, eikä malttanut myöhemmin olla ottamatta toiseksi teelaaduksi rakasta Assamia, vaikka se olikin listalle kirjattu nimellä Assam Gentleman's Tea G.F.B.O.P. Täällä toisen kannullisen sai valita uudelleen listalta samaan teetarjoilun hintaan.

Osa tarjoiluista oli selvästi valmistuotteita, omenakakkusiivu ainakin. Suolaisissa oli tartalettia, kukkakaaliskagenia, kantarelli-ohrapasteijaa ym herkullista ja epäenglantilaista. Mutta skonssit! Ne olivat ravintolan oma versio englantilaisista skonsseista: pikkuisia kanelipullan näköisiä leivonnaisia, jotka tarjoiltiin kermavaahdon kanssa. Pullissa oli sokeroituja karpaloita, joten niiden kera ei tarjottu hilloa. Tuloksesta Ms Tati antoi kiitettävän arvosanan. Salaatinlehdellä tarjoiltu kukkakaaliskagen ja hedelmävarras raikastivat leivonnaistarjoilua mukavasti.

Erityisesti hotellin taidekokoelmista vaikuttuneena Ms Tati opiskeli hotellin historiaa netistä kotiin palattuaan. Se onkin kunniakas suomalaisuuteen kytkeytyvä tarina. Hotellin paikalla Lönnrotinkadun puolella on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 1871 perustettu painotalo, jossa painettiin mm suomalaisuuden asiaa ajanutta Suometar-lehteä. Paikalle alettiin suunnitella asuinpalatsia vanhan kirkon arvomaisemiin Yrjönkadun puolelle vuonna 1890 ja tehtävän sai suorittaakseen Onni Tarjanne, joka tunnetaan Kansallisteatterin suunnittelijana. Painorakennuksia on laajennettu ja korotettu monia kertoja ja lopulta paino- ja asuinrakennukset on yhdistetty. Rakennuksen muuttuessa hotelliksi siihen on toteutettu uusi sisäänkäynti.

Wintergarden on valitettavasti nyttemmin luopunut iltapäiväteetarjoilustaan, mutta ilmapiiristä voi käydä nauttimassa vaikkapa paikan omaan Zero Waste -drinkkilistaan tutustuen. Bakeryssa on edelleen tarjolla hyvää teetä - ja skonsseja! Skonssit siellä tosin valmistetaan ilman karpaloiden silausta.

Kenelle: Ms Tati suosittelee St. Georgen Wintergardenia taiteesta ja aistikkaasta sisustuksesta nauttivalle, rauhallista hetkeä kaipaavalle henkilölle, joka haluaa uppoutua mielikuvitusmetsän siimekseen piilossa kaupungilta. Ja St. George Bakerya kenelle tahansa teen ja skonssien ystävälle miellyttäväksi pysähdyspaikaksi Vanhan kirkkopuiston näkymin.

Ranking: Paras kokonaiselämys

37€ ilman kuplivaa 

Brasserie Kämp

Pohjoisesplanadi 29, Helsinki

"Helsingin Ritziin", Brasserie Kämpiin meno hiukan jännitti Ms Tatia. 

Hän oikoi hermostuneena villatakkiaan ja jäi hetkeksi tuijottamaan takinhihan nyppyjä istuuduttuaan hänelle neuvottuun pöytään ravintolan lasiterassilla. Kohtelias ja ystävällinen tarjoilija haihdutti hänen huolensa tuodessaan teen pöytään. Teelistalta Ms Tati valitsi mustan intialaisen Darjeeling Puttapong -teen, joka oli kevyen kukkainen ja aavistuksen muskottipähkinäinen, tai niin sitä ainakin teelistalla kuvailtiin. 

Astiasto laakeine, valkoisine kuppeineen ja hopeisine teekannuineen kelpasi hyvin Ms Tatille. Värikäs mascarpone ja syntisen tummanpunainen oopperaleivos erottautuivat tarjottimen herkuista. Skonssit hilloineen ja kermavaahtoineen tuotiin pöytään korissa, lämpiminä tietenkin. Teetarjottimelta löytyi Ms Tatin iloksi myös perinteinen englantilainen kurkkusandwich ja sen lisäksi monenlaisia hyvin maistuvia syötäviä, joiden sisällön hän unohti pian sen kuulemisen jälkeen. Hän kuitenkin iloitsi siitä, että ravintola oli pyynnöstä saanut ankanmaksan ja muut Tea Menunsa kyseenalaiset herkut hyvin korvattua kasvisvaihtoehdoilla. Ravintola hemmotteli ruokarajoitteista asiakastaan erillisellä vegaanimenulla. Teetä sai täälläkin lisäkannullisen.

Kenelle: Ms Tati suosittelee Kämp Brasserien iltapäiväteetä laatutietoiselle teen juojalle ja herkkusuulle, ja mikseipä myös henkilölle, joka haluaa tulla nähdyksi laaturavintolan terassilla vanhassa villatakissaan.

Ranking: Laadukkain kattaus

Classic Afternoon Tea 48€ ilman kuplivaa

Salutorget

Pohjoisesplanadi 15, Helsinki

Salutorget-ravintola sijaitsee komeasti kauppatorin kulmalla vanhassa Sarvikuonon korttelin vaikuttavassa jugend-huoneistossa, joka on aikaisemmin palvellut pankkina. 

Vierailu Salutorgetissa ei mennyt ihan Strömsön malliin. Ravintolaan saapuessaan Ms Tati sai kuulla olevansa tuntia liian aikaisessa. Hän oli onnistunut varaamaan pöydän iltapäiväteen varaussivulta tuntia ennen kuin iltapäiväteetarjoilu alkoi. Hän ei ollut mielissään.

Tupakalta vahvasti tuoksuva tarjoilija johdatti hänet pöytään ja Ms Tati tilasi lasillisen juotavaa odotuksen ajaksi. Hän tuli hiukan paremmalle tuulelle, kun tarjoilija hetken kuluttua ilmaantui kertomaan, että keittiössä onnistutaan aikaistamaan hänen tarjoiluaan puolella tunnilla.

Hänellä oli runsaasti aikaa tuijotella akvaariota, johon hänen paikaltaan oli esteetön näköala ja jossa hummerit odottivat pataan joutumistaan. Niiden sakset oli sidottu teippauksin ja eläimet olivat jakaantuneet kahteen ryhmään, jotka pitivät hallussaan eri päitä akvaariosta. Kun joku päädyssä kyhjöttävistä otuksista lähti liikkeelle kohti akvaarion keskustaa, irtaantui toisen päädyn porukasta joku toinen, joka tuli sitä vastaan sakset valmiina taisteluun. Taistelua ei kuitenkaan tullut, koska sakset oli teipattu käyttökelvottomiksi, ja tämä hämmensi kohtaavia kilpiritareita selvästi. Ne tönivät jonkin aikaa toisiaan, kunnes toinen vetäytyi takaisinpäin.

- Tämähän on kala- ja mereneläväravintola, Ms Tati sanoi itselleen. Tiesin sen tullessani, nyt ei kai voi oikein muuta kuin kestää.

Hän oli varausta tehdessään huomannut, että ravintolan skandinaaviseksi mainostamaan Afternoon Tea Menuunkin kuului ostereita ja kaviaaria. Vaihtoehdotkin olivat onneksi mahdollisia.

Teelistalta hän valitsi savuaromista Lapsang Souchongia. Herkkutarjotin sisälsi mm quichea, voileipiä, erityyppisiä suolaisia kasvismousseja, kurkkuvoileipää, käsintehtyä konvehtia, leivoksia ja lämpimiä skonsseja sekä ravintolan omia hilloja. Kaikki olivat oikein hyviä, mutta kokonaisuus painottui vahvasti makean puolelle. Teen savuaromi oli niin vahva, että sen tuoksusta tuli mieleen lapsuuden suksivoide.

Tarjoilut eivät olleet syynä siihen, että Ms Tatin olo muuttui kaiken aikaa yhä vaivautuneemmaksi. Akvaario veti hänen huomiotaan puoleensa eikä hän voinut olla näkemättä, että nuo ruokalistalla olevat eläimet eivät suinkaan nauttineet elämänsä viimeisistä hetkistä. Tämän vuoksi Ms Tatinkin oli vaikea nauttia hyvinvoivan ihmisen etuoikeuksistaan.

Kun hän oli maksanut, hän jäi vielä hetkeksi seisoskelemaan akvaarion äärelle. Ravintolassa vallitsi iltapäivän hiljaisuus, tarjoilija livahti tupakalle takaovesta. 

Ms Tati työnsi akvaarion kannen syrjään ja vilkaisi ympärilleen. Sitten hän kohotti kaulassaan olevan suuren huivin lievettä, upotti kätensä olkavartta myöten veteen ja nosti yhden saksiniekan ilmaan akvaariosta ja piteli sitä huivinsa takana siirtyessään sivuttain ulko-ovelle. Kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota, kun hän astui ravintolan ovista kesäisen kauppatorin laidalle.

Hummeri ei osoittanut kiitollisuutta. Se sätki säärillään ja heilutteli saksiaan ja tuntosarviaan hänen epävarmassa otteessaan. Sen äksy silmä tuijotti häntä vihaisen pisteliäästi. 

- Eihän tämä sinua oikeasti auta, Ms Tati sanoi saksiniekalle, kyllä minä sen tiedän, ja vielä vähemmän niitä muita. Mutta en minä keksi muutakaan. Käyn sitten hakemassa sieltä niin monta kuin pystyn.

Hän käveli ripein askelin torin poikki. Muutama ohikulkija katsoi häneen, tai oikeastaan hummeriin, kummastuneena. Kun hän oli vähän yli puolivälin matkassaan torin poikki, hän huomasi tarjoilijan ilmaantuneen ravintolan ovelle ja huitovan hänelle. Hän kiristi tahtia ja ennätti Kolera-altaan reunalle juuri ennen kuin mies tavoitti hänet. Kävellessään hän irrotti teippaukset otuksen saksista ja pudotti eläimen mahdollisimman hellävaraisesti veteen.

- Parempaa loppuelämää, hän sanoi irrottaessaan otteensa. Ehkä se kestää tämän kesän, ehkä ei.

Tarjoilija saavutti hänet.

- Tuo oli hyvin ajattelemattomasti tehty, rouva. Ja se oli varkaus! Minun pitää soittaa poliisille.

- Ajattelin kyllä tulla takaisin maksamaan sen, Ms Tati totesi niin arvokkaasti kuin kykeni pienen ihmisjoukon alkaessa kerääntyä heidän ympärilleen. Voisimmeko nyt palata?

Mies näytti vain vaivoin pystyvän hillitsemään suuttumuksensa ja sanoi jäätävästi:

- Teillä on porttikielto tästä eteenpäin.

- Maksan silti.

Kenelle: Ms Tati ei oikeastaan välittäisi suositella kala- ja mereneläväravintolan iltapäiväteetä, mutta koska hän haluaa olla rehellinen (paino sanalla haluaa) hän myöntää, että muissakin ravintoloissa syödään eläimiä, vaikkei ruokalistalla olevia pidetäkään ravintolasalissa nähtävillä. Hän päätyy suosittelemaan Salutorgetin iltapäiväteetä kalaruuista pitäville teen ystäville, joilla ei lapsenakaan ollut vaikeuksia madon koukkuun pujottamisessa.

Ranking: Suurin yllätysmomentti

Afternoon Tea ja Prosecco 44€

Paistettu tuore hummeri pääruokana 65€

Ateneum, Outi Heiskasen näyttely

St. George Wintergarden

St. George Wintergarden

St. George Wintergarden

St George Wintergarden

St George Wintergarden

Brasserie Kämp

Brasserie Kämp

Brasserie Kämp

Brasserie Kämp

Brasserie Kämp

Salutorget

Salutorget

Salutorget