Reykjavikin rikkaruohot

Mitä tehdä ensimmäiseksi Reykjavikiin saavuttua? Aurinkoisena kesäkuun päivänä tuuli puhaltaa suomalaisittain ajatellen navakasti, poutapilvet purjehtivat taivaalla ja aikaisen lentomatkan jälkeen päivää on jäljellä vielä ruhtinaallisesti sen jälkeen, kun majapaikka on löydetty. 

Ms Tatille valinta oli helppo. Tietenkin mennä etsimään paikallista kasvitieteellistä puutarhaa.

Reitti näytti karttaa katsoessa helpolta, eikä kohtuuttoman pitkältäkään, puutarha oli samalla reunalla kaupunkia kuin hänen vaatimaton hotellinsa. Käveltyään toista tuntia suuntaan jos toiseenkin hän muutti hieman arviotaan matkan pituudesta. Miksi muuten islantilaiset kadunnimet ovat niin pitkiä ja vaikeasti hahmotettavia? Ei niin, ettäkö tämä millään tavoin liittyisi matkan pituuteen, Ms Tatille vain juolahti mieleen pohtia asiaa siinä kävellessään.

Puutarhan kasvihuonekahvila Flora tuntui perille päästyä kodikkaan kutsuvalta ja Ms Tati tilasikin heti talon omasta sadosta valmistetun kasviskeiton. Kuuma keitto jäähtyi nopeasti terassin pöydässä. Siinä syödessään hän pääsi tekemään havaintoja Islannin ilmanalasta. Täällä näytti olevan mahdollista olla samaan aikaan kylmä ja lämmin. Lämpöasteita on lämpimänäkin päivänä vain viitisentoista, mutta suojaisassa paikassa voi olla paljon lämpimämpää. Kahvilan terassi avoimella paikalla ulkona ei ollut kovin suojaisa paikka.

Hän haki vielä jälkiruokateen sisältä kahvilasta. Samalla hän kiinnitti huomiota sisällä oleviin vesiaiheisiin ja mahtaviin köynnöksiin. Kärsimyskukka kukki upeasti. Ms Tatin tutkiessa sitä ja köynnöshortensiaa hänen olkapäänsä vierestä viuhahti pikkulintu köynnösten sekaan. Hetken kuluttua se lensi ulos katonrajan tuuletusikkunan kautta palatakseen taas kohta. 

Aika fiksua, hän ajatteli. Yöt olivat varmaan kylmiä, joten kyllä kasvihuone oli poikasille paljon mukavampi paikka kuin pesä ulkona.

Lintu touhusi omiaan antamatta kahvilan asiakkaiden mitenkään häiritä itseään, pysähtymättä edes sen vertaa, että Ms Tati olisi ennättänyt yrittää katsoa mikä se oikein oli lintujaan. No, se oli viisas pikkulintu vain.

Saatuaan lämmikettä ja lepuutettuaan jalkojaan Ms Tati oli vihdoin valmis tutkimaan puutarhaa. Yleisvaikutelma siitä oli, että se oli pohjoisen puutarha. Ei tuhlailevan vehmas ja rönsyilevä vaan kivikkoinen, lyhyesti kukoistava ja sitten kuoreensa vetäytyvä. Huomio keskittyi lähelle maan tasoa, koska puut eivät olleet suuria.

Vuoden valoisimman ajan kasvit olivat kukassa, ja se on pohjoisen juhla-aikaa. 

Ms Tati ihastui löytäessään tuttuja luonnonkukkia perennapenkeistä. Ojakellukka. Niittyleinikki kasvoi muhkeana, yli metrisenä perennapensaana.

Näkisipä mummo, Ms Tatille juolahti mieleen. Hän kauhistuisi ja huvittuisi: rikkaruohoja istutetaan kukkapenkkiin!

Vuokkoja oli runsas lajikevalikoima, niin myös kulleroita ja virnoja.

Hanhet taapersivat poikasineen kävijöiden keskellä. Ms Tati istahti penkille ja nautti alkukesän ja yöttömän yön lajien loistosta. Kahvilassa hääseurue valmistautui illan juhlaan. Ms Tati ajatteli läkkiseppä Lindbladia.