Pitkää perjantaita Porvoossa

Ms Tati ajatteli hyödyntää pääsiäislauantain vapaapäivän käymällä katsomassa, miten kevät etenee Porvoossa. Edellisestä käynnistä oli tainnut vierähtää jo lähemmäksi pari vuosikymmentä, niin uskomattomalta kuin se jopa hänen omissa korvissaankin kuulosti.

Hän ryhtyi varaamaan OnniBussin sivuilta onnikkalippuja ja olikin nopeasti ja näppärästi katsonut itselleen sopivat kellonajat ja ostanut liputkin. 

Sitten hän huomasi, että liput olivatkin pitkäperjantaiksi.

No mutta, hän mietti. Ei kai tämä nyt niin päivän päälle voi olla.

Kirkollisina juhlapäivinä kaupungit, niin pienet kuin suuretkin, näyttävät vähän erilaista naamaa. Usein vaikutelma on vähän arkista hyörinää masentavampi. Monet paikat ovat kiinni ja katujen tallaajalle tulee tunne, että ehkä hänen(kin) pitäisi olla kotonaan kastelemassa rairuohoa ja tekemässä asetelmia pupuista ja suklaamunista.

Museoihin ei ainakaan ollut asiaa.

Runeberg-museoon pitääkin mennä kesällä, jolloin voi käydä myös Fredrikan puutarhassa, Ms Tati kertoi itsellensä. 

Ja täällä vanhassa kaupungissa näyttää olevan meneillään pääsiäiskoristenäyttely, josta voi nauttia ihan vapaasti. Katselenkin ihan erityisen tarkkaan jokaisen vanhankaupungin talon pääsiäispynttäykset.

Niin hän sitten tekikin oikein erityisellä paneutumisella, vaikka saattaa olla, että hänen tavaomainenkin paneutumisensa olisi hyvin riittänyt. 

Lapsilla oli astetta vaikeampaa. Nukke- ja lelumuseo oli kiinni. Niin oli myös lelukauppa Riimikko. Ikkunassa olevan punaisen prinsessapuvun edessä nieleskeltiin jo kyyneleitä. 

Voi voi, Ms Tati ajatteli, mutta unohti pian lasten ahdingon löytäessään yhä uusia leluliikkeitä itselleen.

Hän ihmetteli värien ja yksityiskohtien määrää Doris & Dukessa. Siellä hän pysähtyi hetkeksi toinen toistaan erikoisempien korkkareiden edessä, vaikka hyvin muistikin nivelsideongelmansa. Kumma olisikin, jollei olisi muistanut, koska hän oli siinä vaiheessa ihan vastikään kävellyt kaupungin kivisiä katuja jo hyvän tovin ylös ja alas, miettien välillä kuinka raskasta kaupungin hevosten elämän on entisaikoina täytynyt olla, kun ne ovat kiskoneet kaupunkilaisia ja heidän tavaroitaan pitkin noita ylämäkisiä kiveyksiä.

Pehtoorin perikunnan monenmoisten kummien tavaroiden keskellä hänen huomionsa kiinnittyi vanhaan karttapalloon. Sellaisen hän olisi mielestään tarvinnut jo aikoja sitten. Hän kosketti palloa kevyesti ja kokeili, että se pyörähti kuten pitikin. Hän alkoi harkita karttapallokokoelman perustamista.

Hän oli juuri pohdiskelemassa, miten tämän kauniin pallon saisi pakattua niin, että se pysyisi ehjänä kotimatkan, kun hänen oli kuitenkin äkillisesti jätettävä pallo liikkeeseen. Hän näet huomasi, että kaikki kaupassa olevat täytetyt eläimet olivat alkaneet tuijottaa häntä tuskaisin, lasittunein katsein ja pyytää, että hän päästäisi ne jo lepoon.

Jopa hänen juuri kaupungilla jokin hetki sitten ohimennen tapaamansa ystävällisen naakan eräs esi-isä anoi kuulumattomin rääkäisyin vapautusta ei-toivotusta tilastaan. Ms Tati vilkaisi ennen liikkeestä poistumistaan vaivihkaa ympärilleen, mutta ei havainnut kaupan parista asiakkaasta kenenkään muun näkevän hiukan pölyisissä täytetyissä eläimissä mitään erityistä. 

Hän arveli, että kyseessä täytyi olla joku erikoislaatuinen pitkäperjantain kirous, joka oli osunut hänen kohdalleen. Ulos astuttuaankin hänestä tuntui vielä kuin parvi muille näkymättömiä eri lintulajien edustajia olisi lennellyt hänen kintereillään aavemaisin siiveniskuin.

Hän pakeni paikalta ja etsiytyi El Pation terassille. Sen tuulensuojaisella sisäpihalla lämpimän kevätpäivän suloinen ilta-aurinko näytti olevan tavattavissa. Mikään ei niin tehokkaasti karkota aaveita kuin aurinko ja kevään mettiäisten pörräys. Jos siihen vielä lisätään annos porvoolaista jäätelöä niin on turha enää muistella ikäviä asioita. Ainakin hän toivoi, että hänen jäätelöannoksensa oli paikallista jäätelöä, vaikkei muistanut asiaa tarjoilijalta varmistaakaan.

Juuri kun hän oli iskenyt lusikkansa jäätelöön suorastaan epätavallisen kiivaasti, hänen jo aikaisemmin kaupungilla tapaamansa naakka lennähti vapaan tuolin selkänojalle. Ms Tati säpsähti. Lintu tuli kuitenkin rauhanomaisin aikein ja oli edelleenkin vain seuraa vailla. Kuin se olisi ollut ihan tietämätön yhden onnettoman sukulaisensa kovasta kohtalosta.

Katseltuaan hetken Ms Tatin jäätelönsyöntiä - varsinkin sitä kuinka kauniisti lusikka välkähteli auringossa - naakka lennähti pienen lumikasan päälle. Se iski nokkansa syvälle lumeen kuin lumikasa olisi ollut sen oma jäätelöannos. Sitten se nosti nokkaansa nopeasti ja hiukan hämmentyneenä. 

Nak nak nak! sen nokka nakutti tyhjää, kun se kääntyi katsomaan Ms Tatia.

Ms Tati hillitsi hymynsä.

- Oliko se sinusta liian kylmää? Paleleeko nokkaasi?

Viereisessä pöydässä olutlasistaan juuri maistanut nuori mies kääntyi katsomaan häntä kummissaan. Ms Tati korjasi aurinkolasejaan ja yskähteli takinhihaansa kuin ei olisi mitään huomannutkaan.

Jäätelönsä syötyään Ms Tati suunnisti jo hyvissä ajoin kohti linja-autoasemaa ja jäi istumaan läheiselle bussipysäkille aurinkoon. 

Naakka ilmaantui tuota pikaa rompottelemaan pysäkin katoksen valokatteelle. Alhaaltapäin katteen läpi katseltuna sen jalat näyttivät huomattavan suurilta sen muuhun kokoon nähden. Tsump tsump se askelsi raskaasti kuin isi-isiensä saappaissa. Valokatteen reunalle asti päästyään se sitten yllättäen lykkäsi päänsä katteen reunan ali ja katseli Ms Tatia pää alaspäin kirkkain, nauravin silmin.

- Ollaan kavereita, eikö? Peace.

Ms Tati puhutteli naakkaa hellästi. 

Hän venytteli ja haukotteli auringossa. Ulkoilmassa vietetyn päivän ja eri puolilla kaupunkia nautittujen herkkujen jälkeen suloinen raukeus hiipi jäseniin. Hänen uusi ystävänsä pyrähti omille teilleen jättäen hänet edelleen odottamaan bussiaan.

English summary: Good Friday in Porvoo

Ms Tati wants to go to Porvoo on Easter Saturday, but she accidentally buys bus tickets for Good Friday, when many places are closed. She then decides to go through the Easter decorations the old city has to offer and pay some extra attention for all the flowers she sees on her way, as if she was in an flower show. She also visits some of the many antique shops of the city. She finds a charming old globe and starts thinking that perhaps she should begin to assemble a globe collection of her own. All of a sudden, all the stuffed birds and other animals in the shop start looking at her desperately, begging to get out of their extended lives in the antique shop. Ms Tati gets scared and escapes from the shop, still thinking an invisible circle of birds might be following her steps in the city. She fears some sort of an Easter curse has occurred to her. At El Patio’s terrace she eats ice cream in the sun, while a friendly jackdaw appears to keep her company. Ms Tati calms down. They end up waiting Ms Tati’s bus together and Ms Tati feels happy that not all the birds in the city feel miserable.