Museofriikkien kohtaaminen

Ms Tati oli viettänyt puoli päivää hienossa, arkeologiaa ja taidetta saman katon alle yhdistävässä Malaga-museossa.

Matkallaan museosta läpi vanhan kaupungin Ms Tati istahti vielä penkille lepuuttamaan jalkojaan ja muistelemaan näkemäänsä. Hetken istuttuaan hänen huomionsa kiinnittyi penkkiä lähestyvään väriläikkään: pitkänhuiskea mies, hänen ikäluokkaansa, oli pukeutunut vahvan punaiseen puvuntakkiin ja tummansinisiin kapearaitaisiin housuihin. Mies mutusti kävellessään täytettyä patonkia ja loi kaihoisan katseen samaan penkkiin, jolla Ms Tati istui. Kohta mies istahtikin penkille hänen viereensä, kysyttyään kohteliaasti luvan.

Hetken kuluttua he olivat uppoutuneet keskusteluun. 

- Minun täytyy kohta mennä takaisin tuonne.

Mies nyökkäsi epämääräisesti suuntaan, jonka Ms Tati tulkitsi tarkoittavan museota. 

- Lähdin haukkaamaan lounasta, mutta palaveri jatkuu. 

Mies kertoi olevansa Milanosta ja muotialalla, ja että hänen työtään oli erilaisten muotiin liittyvien näyttelyiden pystyttäminen. Vähän monimutkainen tapa kertoa olevansa museoalalla, Ms Tati mietti.

He keskustelivat museoista. Ms Tati kehui Malaga-museota ja Lontoon Victoria & Albert -museossa näkemäänsä muodin ja luonnon suhdetta esitellyttä näyttelyä, jota mies ei ihmeekseen ollut nähnyt, vaikka Victoria & Albert -museo oli hänen lempimuseoitaan. Kävi kuitenkin ilmi, että mies oli ollut rakentamassa teemaltaan hiukan samantapaista näyttelyä - Suomessa. Ikävä kyllä hän ei enää muistanut kaupungin nimeä.

- Työtä työtä, sitä minun elämäni on pelkästään. En vain osaa lopettaa!

Siinä heidän jutellessaan Ms Tati alkoi vähitellen tulla hieman kiusallisen tietoiseksi omasta pukeutumisestaan. Hän muisti, että hänen päällään olevan luottoleningin etumusta koristi hänen kiireessä aivan mekon väristä poikkeavalla langalla kursimansa parsimus ja hänellä oli jalassaan mukavat lenkkarit, eri väriä toki mekon ja laukun kanssa, ja hurmaavien laihojen kinttujensa koristeena hänellä oli toisessa jalassa polvituki helpottamassa kipeän polven oloa.  

Ei silti, että mies olisi katsellut hänen vaatetustaan, hän näytti täysin uppoutuneen heidän museokeskusteluunsa. Kuitenkin Ms Tati alkoi pikkuhiljaa tehdä lähtöä ja valitteli viileyttä puolivarjossa olevalla penkillä. Mies näytti hämmästyneeltä. Ehkä hän mietti suomalaisten viileyskäsityksiä. Sitten hän pyysi kertomaan terveiset Suomeen.

Mukava tapaaminen ilahdutti Ms Tatin mieltä kotimatkalla. Impulssista hän poikkesi kauppaan, jonka ikkunassa näki värikkään, lämpimän huivin, ja teki kaupat huivista.

Kaupungilla kävellessään hänen huomionsa kiinnittyi näyttäviin mainoksiin tulossa olevasta suuresta tapahtumasta. Kaupungissa avautuisi pian Gianni Versacen elämäntyötä esittelevä näyttely. "No ei kai sentään...", Ms Tati mietti ja unohti asian sitten.   

Versace-näyttely kiinnosti häntä kuitenkin, ja heti yhtenä näyttelyn ensimmäisistä päivistä hän astui sisään Malagan katedraalin vieressä olevan entisen piispan palatsin suureellisesta portista. Nykyisin Malagan kulttuurikeskuksena toimivan barokkipalatsin keltaiseksi ja oranssiksi maalattu julkisivu oli kaikkea muuta kuin vaatimaton, ja siksipä paikka vaikuttikin tunnelmaltaan varsin sopivalta Versace-tilalta.

Itse näyttely oli hienoimpia Ms Tatin koskaan näkemiä. Värien ja muotojen ilotulitusta, leikkisyyttä ja vangitsevia yksityiskohtia. Näyttelyssä Versacen kuosit kytkettiin taidehistoriaan ja populaarikulttuuriin punkista bandageen ja  mallinukeille puetut vaatteet kävivät vuoropuhelua taustalla olevien valokuvien ja tekstiilien kanssa. Näyttelykäyntinsä jälkeen Ms Tati kävi vielä toisena päivänä opastetulla kierroksella. Osuvasti opas kuvasi käsitystään siitä, miksi mm Elton Johnin, Prinsessa Dianan ja Michael Jacksonin henkilökohtaisena pukusuunnittelijanakin tunnetun Versacen logoon on kuvattu antiikin pelottava noitahahmo Medusa, jonka katse kivetti kaikki, jotka sen kohtasivat:

- Versace halusi, että kaikkien hänen puvustoaan näkevien leuka loksahtaisi auki. Että he jäisivät kuin noiduttuina tuijottamaan. Hän ei välittänyt siitä, pidettiinkö hänen vaatteistaan, mutta niiden piti hämmästyttää.

Näin kävi Ms Tatillekin näyttelyssä. Hän löysi leikin muoti-ikonin kädenjäljissä, joita oli ennen pitänyt lähinnä vain mahtailevina.

Turhaan hän kaipaili näyttelyluetteloa museossa, sellaista ei ollut. Sen sijaan hän luki näyttelytietoja mediasta. Näyttely oli koottu yhteistyössä maailman kolmen johtavan Versace-keräilijän kanssa, kerrottiin. Heistä yhden nimen kotipaikaksi oli merkitty Milano. 

Ms Tati googletti. Tuttu mies hiuskiehkuroineen näkyi hakutuloksen kuvissa.

- Jaa-a, Ms Tati sanoi itsekseen nostaessaan cava-lasillisen näyttelyn kunniaksi museon vieressä olevalla terassilla.

- Työtä, työtä ja pelkkää työtä. En yhtään ihmettele miksi!

Hän lähetti telepaattisen kiitoksen Milanoon.