Ms Tati verryttelee jalkojaan Riiassa

Riikan vanha keskusta on pieni, sopiva käveltäväksi ristiin rastiin. Jalkakäytävät ovat mukulakivisiä, mikä ei välttämättä tee kävelystä siltä osin nautintoa. Vaikka tekee mieli tähystellä kaupungin kauniita jugendtaloja, joutuu pitämään katseen aina välillä myös siinä, mihin on astumassa.

Nähtävyydet alkoivat heti Ms Tatin hotellia vastapäätä. Tien toisella puolella kohosi merkillinen musta kuutio, jota matkaoppaassa luonnehdittiin ”rumaksi bunkkeriksi”. Miehitysmuseo. Talo kiehtoi Ms Tatia. Ei vähiten siksi, että se muodosti melkoisen vastakohdan vieressään olevalle Mustapäiden talolle, punaisen, kullan ja valkoisen väriselle äärimmäisen koristellulle ja sotien jäljiltä 90-luvulla uudelleenrakennetulle Riikan kaupungin symbolille.

Ruman bunkkerin ali pilkotti Daugava-joen toisella puolella sillankorvassa sijaitseva Latvian kansalliskirjasto, jota kutsutaan Valon linnaksi. Ms Tati oli kävellyt sillan yli katsomaan taloa jo tuloiltanaan, jolloin kirjasto kuitenkin hänen pettymyksekseen oli kiinni, ja hän sai tyytyä ihmettelemään talon ulkoista kauneutta. Se ei alkuun, hänen lähestyessään sitä siltaa pitkin, tehnyt mainittavampaa vaikutusta. Talo vaikutti mahtipontiselta neuvostojäänteeltä, vaikka oli valmistunut vasta 2014. Pitkä suunnitteluprosessi selittänee vaikutteita.

Lähempää tarkasteltuna talosta paljastui kuitenkin joitakin kiehtovia piirteitä, se tuntui vaihtavan muotoaan sitä eri puolilta katsellessa aika radikaalisti.

Sillan näkymät voittivat myös Ms Tatin pettymyksen siitä, että kirjastoon ei päässyt maanantai-iltana.

Koska vanhat talot kiinnostivat Ms Tatia hän päätti mennä tekemään lähempää tuttavuutta lähellä sijaitsevan Mentzendorffin kauppiastalon kanssa.

Varakkaan kauppiaan talo on palautettu 1600- ja 1700-lukujen hyvinvointiinsa ja avattu museona. Ms Tati maksoi muutaman euron sisäänpääsymaksun ja joitakin kymmeniä senttejä valokuvausluvasta ja lähti tutkimaan taloa.

Hän kiipesi turkoosiksi maalatut puiset kierreportaat ylös ja tuli vinttitilaan, jossa oli parhaillaan taidenäyttely, maalauksia ja nukkehahmoja, joilla oli nimi ja jotka mahdollisesti esittivät oikeita, olemassa olevia henkilöitä.

Ennen näyttelyyn astumista ovensuun vieressä oleva suuri laatikollinen sinisiä kenkäsuojia ja niiden kankaisia vastineita viestitti, että olisi toivottavaa pistää jotkut noista kaunistuksista jalkaansa. Ms Tati valitsi ruskeat, kankaiset. Alaspäin näyttelykerroksesta portaikkoa pitkin siirtyessään hän totesi, että niiden kanssa olisi hyvinkin mahdollista taittaa niskansa. Tossujen kulunut kangas viuhahti portaiden maalipintaa pitkin kuin ajatus, mutta koska portaikko oli kapea, myös kaiteet olivat heti käden ulottuvilla. Hän jatkoi matkaansa äärimmäisellä keskittyneisyydellä ja varovaisuudella.

Kaikkein viehättävintä talossa olivat vanhat ikkunat ja kaunisväriset seinämaalaukset, joista osa oli restauroitu. Restaurointityö oli tehty aistikkaalla tavalla, poimien sieltä täältä restauroitavia palasia ja jättäen muut osat koskematta.

Vanhat huonekalut ja käyttöesineet kutsuivat aikakauden elämää ja sen yltäkylläisen nautiskelevia tunnelmia esiin.

Ms Tatin lähestyessä jälleen alinta kerrosta portaiden alapäässä istui mies räiskäleitä syöden. Hän katseli kiinnostuneena Ms Tatin varovaista alastuloa ja nosti sitten peukalonsa pystyyn.

- Priz!

Keittiössä paistettiin räiskäleitä hellan avotulella.

Pyynnöstä huolimatta Ms Tati ei jäänyt nautiskelemaan räiskäleistä, sillä hän oli jo syönyt niitä osana aamiaistaan hotellissa. Sen sijaan hän muisti lähellä näkemänsä kahvilan ja päätti pistäytyä teellä.

Kahvilan kaiuttimista kantautui vuosisadan alkuvuosikymmenten musiikki jalkakäytävälle. Ikkunapöydässä istui kaksi naista nauttien cappuccinosta ja Riga balsamista.

Juomalistalla kerrottiin sekä fiktiivisten että todellisten kuuluisuuksien makumieltymyksistä erilaisten juomien suhteen. Mm että Hercule Poirotin lempijuoma on Crème de Menthe ja että Balzac joi päivittäin kahvia, joka oli tehty 60 eri kahvilaatua edustavista kahvinpavuista, jotka hän itse valikoi kahviaan varten.

Ms Tati oli varma, että saisi nautittavan herkutteluhetken, vaikka tilaisi vain kahvilan tavallista mustaa teetä, ja hän oli oikeassa. Vähitellen hän siemaili ilolla koko saamansa teekannullisen hyvää, vahvaa ja aromikasta teetä, jonka seuraksi poimi kylmävitriinistä palasen juustokakkua.

Teetä ja kakkua nauttiessaan hän ennätti katsella ympärilleen. Kahvilan lisäksi paikka oli myös pienenpieni museo, Modes muzejs Riga. Kahvilatilan perällä oli pieniä vitriineitä ja kirjoituspöytä. Meneillään oli näyttely, joka kertoi Kiinan vaikutuksesta länsimaiseen muotiin.

Päivä oli vasta nuori, joten Ms Tati lähti kuljeskelemaan vailla erityistä päämäärää. Hän katseli talojen yksityiskohtia ja värejä. Haahuili vähän sinne ja tänne.

Hän kohtasi Bremenin musikantit Pyhän Pietarin kirkon edustalla, pujahti Luostaripihan kujille, kurkisti johonkin käsityöläisliikkeeseen, jatkoi matkaansa ja näki kujalla pienen mantelipuun täydessä kukassa. Kohmeinen kimalaiskuningatar teki puussa kevättä aivan yksinään.

Kaupungilla häntä puhutteli nainen, joka tarjosi mahdollisuutta osallistua vanhankaupungin nähtävyyksiin tutustumiseen kävelykierroksella. Ms Tatin jalat olivat kuitenkin sitä mieltä, että hän oli kävellyt jo melko lailla tarpeeksi, joten hän kieltäytyi kohteliaasti.

- Mistä olet kotoisin?

Ms Tatin vastattua nainen huomautti:

- Mutta sukujuuresi ovat Venäjällä.

- Ööh… Eivät tietääkseni.

- Mutta sinulla ei ole yhtään suomalainen ulkonäkö! Kasvonpiirteesi ovat ihan venäläiset.

Hetken hämmennyksen jälkeen nainen katsoi parhaaksi lisätä:

- Tämä on kohteliaisuus.

Ms Tati kiitti kohteliaisuudesta ja lähti sukujuuriaan pohdiskellen jatkamaan omaa nähtävyyskierrostaan.