Ms Tati leijuu kevättaivaissa Riian yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa

Kesken Irlannin matkan muistelun Ms Tati päätti pistäytyä Riikassa, koska miksipä ei; ja koska Latvia on sentään hieman Suomea etelämpänä. Asia, joka tämän vuoden toukokuussa tuntuu merkitykselliseltä.

Taksinkuljettaja haki Ms Tatin Hotel Garden Palacesta, jonka sisäpihan laatikkopuutarha oli vielä varsin alkutekijöissään tälle kesälle. Lentokentältä kaupunkiin tullessaan Ms Tati oli nähnyt muutamia kukkivia kirsikkapuita ja siellä täällä puissa vihersi lupaavasti. Silti hän mietti mahtaisiko kasvitieteellisessä puutarhassa, Latvijas Universitates Botaniskais Darzs, löytyä vielä kovinkaan montaa kukkasta.

Taksinkuljettaja ei halunnut ottaa asiaan kantaa. Ms Tatin ryhtyessä avaamaan tila-auton sivuovea kuljettaja vain muistutti jo toistamiseen:

- Automatik! Mercedes Benz, German quality!

Ms Tati astui siis ulos laatuautosta ja hurmaantui keväisen vehreästä ja kukkeasta näkymästä, joka puutarhaan tulijaa odotti.

Kukkiva kirsikkapuu osui ensimmäiseksi silmiin jo lipunmyyntikojun taustalla. Ja kultapensas jonkin punakukkaisen pensaan vieressä. Korkea kasvihuone häämötti tien päässä.

Tuskin Ms Tati oli ennättänyt kovinkaan pitkälle, kun iloinen paikallinen opas ilmaantui palvelukseen. Kissa juoksi häntä vastaan hyväntuulisena, vastasi naukuen hänen tervehdykseensä ja alkoi kiertää häntä kutsuen mukaansa.

- Tännepäin! Tänne… päin. Täällä on perhostalo, mennään sinne!

Ms Tati, joka pelkäsi että säiden jumalat saattaisivat millä hetkellä tahansa muuttaa mieltään aurinkoisen sään suhteen, oli kuitenkin päättänyt mennä kasvihuoneisiin ja perhostaloon vasta myöhemmin, mahdollisesti silloin, kun sade alkaisi.

Hän jatkoi siis matkaansa ja kissa katosi eri suuntaan.

Penkeissä kasvoi monenmoista kevätkukkijaa ja monien perennoiden kasvu oli hyvällä alulla. Idänunikoilla oli suuret karvaisten saniaisten kaltaiset lehvästöt valmiina ja Ms Tati näki ensimmäistä kertaa oranssin ja punaisen värisen lehtoimikän. Tai ainakin hän oletti näkemänsä sellaiseksi.

Hän kuljeskeli penkkien välissä tuijotellen lumoutuneena milloin mitäkin pienoista lehtiviuhkaa, nuppua tai kukintoa. Koska hän ei enää itse harrastanut puutarhanhoitoa, hän oli jo lähes kokonaan luopunut aikaisemmasta tavastaan yrittää painaa mieleensä kasvilajikkeita. Hän keskittyi sen sijaan kasvien muotoihin ja väreihin.

Kiurunkannukset, kevätkaihonkukat, esikot ja erilaiset vuokot rehottivat nurmikoilla, jouluruusut puiden alla. Kylmänkukat roikottivat suuria, karvaisia nuppujaan ja hyasinttiryhmä paistatteli aukinaisin sylein auringossa.

Sitten hän näki magnoliat ja melkein ryntäsi niiden luo puistokujaa pitkin. Useita valkoisenaan kukkivia puita. Kauempaa näytti, että ne olisivat kaikki samanlaisia, mutta lähemmässä tarkastelussa hän alkoi havaita eroja. Toiset olivat hennompia, toiset vankkarakenteisempia. Vaikuttavin oli kiinalainen sylinterimagnolia, jonka rotevat nuput seisoivat itsetietoisina ja liikkumattomina tuulessakin, vanhan roosan punaisine vatsoineen.

Lähellä magnolioita voikukka kunnioitti kukinnallaan puutarhurin tuskaisaa raadantaa esittävää patsasta. Ensimmäiset rhodot olivat jo kukassa tai availivat varhaisimpia nuppujaan. Ms Tati löysi myös kukkivan mantelipuun.

Seuraavan yllätyksen tarjosi pieni keinolampi, jonka ympärillä olevat penkit kutsuivat levähtämään auringonpaisteeseen. Ms Tati yritti ottaa lumpeenlehdistä valokuvia Monet’n tyyliin, mutta rentukat olivat oikeastaan enemmän hänen omaa tyyliään.

Kasvihuoneissa kukkien ja lehtien värien kirjo oli ulkokukkienkin hehkua loistavampi. Täydessä kukassa olevia atsaleoita oli kokonainen huoneellinen. Pelargonioiden kukat kilpailivat keskenään komeudessa. Mehitähtien ja kaktusten kokoelma oli vaikuttava, ja ensimmäinen Ms Tatin näkemä, jonka asettelussa oli havaittavissa jonkinlaista estetiikkaa.

Atsaleahuoneen takana odotti trooppisin nähtävyys: perhoshuone, jonka vehreänkostean ilmatilan täyttivät edestakaisin lepattelevat suuret siniset perhoset. Ms Tati oppi, että perhosilla on periaatteita. Ne eivät halua siipiensä henkeäsalpaavaa sinistä väriä kuvattavan lähietäisyydeltä.