Harry Potterin kotikaupungissa

Ms Tati istui Elephant House -kahvilassa ja leikki olevansa JK Rowling. Hän oli tullut kahvilaan puolen päivän toiselle aamiaiselle ja katseli tyytyväisenä aamiaislistaa, joka hänelle oli tuotu menuna. 

Jossakin sentään ymmärretään second breakfast -aikatauluja, hän ajatteli.

JK Rowlingina – jonka väitetään kirjoittaneen ensimmäisen Harry Potterinsa tässä kahvilassa – hän oli aamiaislistaa katsoessaan pian jokseenkin varma, että hänen lempiaamiaisensa olisi paahtoleipä portobello-sienellä ja vuohenjuustolla. Kaveriksi perinteistä Darjeeling-teetä.

Hän oli huomannut punaiseksi maalatun kahvilan ulkoseinän ikkunassa tekstin: Harry Potterin syntymäpaikka. Siksi hän ei ollutkaan mitenkään hämmästynyt nähdessään sisään astuessaan kahvilan etuosan täynnä innostuneita teinejä. Kahvilan takaosa paljastui tilavaksi ja valoisaksi huoneeksi, jonka suurista ikkunoista oli näköala Edinburghin linnakukkulalle.

Elefantteja oli joka puolella. Eräs rouva istui elefantin muotoisessa tuolissakin. Elefantteja oli tietenkin tauluissa, mutta niitä jökötti myös hyllyissä, ikkunalaudoilla ja kaappien päällä, kirjanpidikkeinä ja pannumyssyinä. Kokonainen lasiovinen kirjakaappi oli täpötäynnä elefanttikirjallisuutta.

Innostus ja paneutuminen mihin tahansa asiaan on aina sykähdyttävää, Ms Tati mietti. Ja kyllähän norsut ovat maapallon asukkaista ehdottomasti kunnianarvoisimmasta päästä.

Ms Tati muisti, että eräs hänen Intian suunnalta kotoisin oleva ystävänsä oli joskus sanonut, että Ms Tatilla on elefantin muisti. Ei nyt varsinaisesti kohteliaisuutena. Noh, minä otan sen kuitenkin kohteliaisuutena, hän päätti. Mitäpä elämä loppujen lopuksi oikeastaan hyödyttää, jos kaiken unohtaa saman tien.

Sitä paitsi hän oli kyllä jo elänyt niin pitkään, että saattoi jo havaita olevansa kaiken aikaa hyvää vauhtia paranemassa elefanttimuististaan.

Kahvilassa oli suuri ilmoitustaulu, jonka toinen puoli oli omistettu elefanteille ja mm ikävimmille niiden muistissa oleville asioille eli salametsästykselle. Toinen puoli oli kirjallisuudelle, mikä tarkoitti suurimmaksi osaksi JK Rowlingia. Kuitenkin myös Mma Ramotswen luoja Alexander McCall-Smith, samoin kuin tarkastaja Rebus -dekkareiden isä Ian Rankin, kuuluvat niihin kirjailijoihin, jotka ovat löytäneet kirjoittamiseen sopivan sopen tästä kahvilasta. 

Unohtamatta tietenkään Ms Tatia, Ms Tati lisäsi mielessään vaatimattomasti, samalla kun tärkeänä raapusteli hajamielisiä lauseita pieneen laventelikantiseen muistivihkoonsa paahtoleipäänsä odotellessaan.

Teinitarjoilijat, hän kirjoitti. He ottavat työnsä niin vakavasti ja vastuullisesti. Tämän työpaikan täytyy olla heille kaveripiirissä kadehdittu lottovoitto.

Hän mietti myös, että skotit mitä ilmeisimmin suhtautuvat sanan miehiinsä ja naisiinsa saman tyyppisellä kunnioituksella kuin irlantilaiset omiinsa. Sotapäälliköille ja kirjailijoille perustetaan muistomerkkejä.

Skotlannin kuuluisin kirjailija Sir Walter Scott istuu Princess Street Gardensin reunalla goottilaisen monumenttinsa suojissa ja erityisesti ne, jotka jaksavat kiipeillä hänen yllään kohoavaan 288 askelman torniin, näkevät rakennelmaan ikuistettuina monia hänen kirjojensa henkilöhahmoista.

Ms Tati oli huomannut kaupungilla kävellessään mainoksen Edinburgh Literary Pub Tourista. Mainos vetosi häneen kirjallisuuden ystävänä paremminkin kuin 288 porrasaskelman kiipeäminen. Valitettavasti hän ei oleskelupäiviensä iltoina enää jaksanut osallistua moiseen rientoon, koska hänen jalkojaan särki.

Kaupungissa on myös Writer’s Museum ja tarinakeskus, Storytelling Center, jonka keskiössä ovat eri välinein ja tavoin kerrotut tarinat, unohtamatta sitä perinteisintä tapaa, eli suullista kertomusta. Kaupungin alla oleviin luolastoihin järjestetään kiertokäyntejä kummitustarinoiden teemoista ja People’s Story Museumissa katsotaan parinsadan viime vuoden kaupunkihistoriaa työläisten tarinoiden kautta. JK Rowling ei siis tosiaankaan ole ensimmäinen tarinoiva edinburghilainen.

Edinburghissa järjestetään tietysti myös Harry Potter -kierroksia ja sieltä löytyy Harry Potter -kauppoja (Curiosities for the Curious) ynnä muita kuuluisan velho-oppilaan elämäkerrallisia paikkoja. Ms Tatikin sai huomata hotellinsa sijaitsevan Pottereiden Diagonal Streetin mallina toimineella kadulla. 

Hogwarts Expressin esikuvana ollut Jacobite Train -höyryjuna puksuttaa läpi Skotlannin Ylämaan upeiden maisemien ja yli vanhan komean Glenfinnan viaduktin. Tylypahkalla on vähintäänkin puolisen tusinaa esikuvaa Edinburghin vanhoissa, komeissa koulurakennuksissa. 

Ennen kuin Ms Tati pääsi kovin syvällisesti uppoutumaan Harry Potterin tai skottikirjallisuuden teemoihin, hänen tilaamansa paahtoleipä saapui. Se oli juuri niin herkullinen kuin kuvitella saattoikin.