Tropiikin eläinmaailman aggressiivisin edustaja




Ms Tatilla oli Kolumbiaan lähtiessään kolme täsmällistä eläintoivomusta. Hän toivoi näkevänsä kolibrin, iguaanin ja tukaanin.

Näistä hän oli jo aikaisemminkin nähnyt kolibreja, mutta hän odotti kovasti näkevänsä niitä uudelleen.

Hänen matkaansa saattoi varmaan pitää onnistuneena, sillä hän näki kaksi kolmesta toivomastaan: eri lajisia kolibreja runsain määrin sekä kauniin iguaanin. Tukaanin näkeminen ilmeisesti vaatisi hieman enemmän suunnittelua ja vaivannäköä, hän päätteli.

Jos esimerkiksi Tayronan luonnonpuisto olisi ollut auki eikä suljettuna koko hänen Karibialla käyntinsä ajan, hänellä olisi ehkä ollut parempi tilaisuus nähdä edes vilahdus ihailemastaan tukaanista. Tai sitten ei; ei hän ollut ihan varma, millä seuduin tukaanit parhaiten viihtyivät Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa ja rannikolla.

Kolibreja hän pääsi katselemaan jo Sasaiman kahviseudulla, jossa niitä ei kuulemma kuitenkaan hänen vierailunsa aikana näkynyt yhtä paljon kuin yleensä. Hän ehti kuitenkin nähdä niiden vierailevan hibiskuksen kukissa moneen kertaan. Miellyttävin vierailu oli ilta-auringossa uima-altaan äärellä juuri iltauinnin aikaan. Ms Tati melkein pidätti hengitystään seuratessaan linnun kiertelevän kukkivaa pensasta kaikessa rauhassa ja pitkään.

Karibialla Ms Tati saattoi maata terassilla riippumatossaan ja katsella kuinka kolibrit vierailivat ruokinta-automaatillaan. Mattorullan sisällä pötköttelevästä ihmistoukasta ei kolibrien mielestä saattanut olla minkäänlaista uhkaa. Ottaen huomioon, että Kolumbiassa lienee monia kymmeniä, jollei satojakin, erilaisia kolibrilajeja, niiden tiheä havainnointi ei ollut kovinkaan ihmeellistä, ja puutarhan kukat houkuttelevat niitä kovin. Olisi kuitenkin vaatinut vähän harjaantumista alkaa tunnistaa niiden erilaisia lajipiirteitä.


Iguaani tuli vastaan hotellin rauhalliselta rannalta palatessa. Veden yli vinosti kaartuvalla palmunrungolla makaillessaan se näytti mietiskelevän päivän tapahtumia, tai kenties ruokalistaansa. Sen kyljissä näkyi sinistä, vihreää ja maan värejä niin, että se sulautui hyvin maisemaansa siinä veden partaalla. 


Tämä kohtaaminen tapahtui tietenkin, kun kamera oli Ms Tatilla hyvin pakattuna selässä olevaan reppuun. Ei ole Ms Tatille erityiseksi kunniaksi, että kun hän ryhtyi ottamaan kameraansa esiin, hän tuli tömäyttäneeksi repun sellaisella voimalla maahan, että iguaani vilahti lähes ajatusta nopeammin palmun latvaan suojaan katseilta. 

Moninaisten - ja Ms Tatille enimmäkseen täysin tuntemattomien - lintulajien lisäksi Ms Tati näki viidakkoretkellä matalavetistä joenuomaa ylitettäessä pienen keltamustan sammakon ja pikkuruisen sievän käärmeen, jonka kylki kiilsi vihreää ja mustaa. Kumpaakaan ei voinut kuvata, koska Ms Tatin kamera oli pahastunut mallasjuomakäsittelystä ja sulkimen osat takertuivat toisiinsa, kun olisi pitänyt tarkentaa pieniin kohteisiin. Voitte kuitenkin luottaa Ms Tatin sanaan: kyllä hän näki nämä veikeät otukset.

Yhtenä iltana Karibialla oli liikkeellä isoja sammakoita. Nämä olivat ruskeita ja hyvin tavallisen ja hillityn oloisia. Yksi tuli jo vastaan alaterassilla huoneesta lähtiessä. Toisia oli pitkin polun vartta. Ne vaikuttivat kaikki olevan iltakävelyllä tapaamassa sukulaisiaan. Ms Tati melkein odotti, että ne olisivat järjestyneet muodostelmaan ja kajauttaneet yhteislaulun, koska ne muistuttivat niin kovasti animaatiosarjojen ja satukirjojen sammakoita, mutta eivät ne virkkaneet mitään. Eivät ne myöskään näyttäneet pelkäävän mitään, patsastelivat vain iltahämärässä tarkkaavaisen ja mietteliään näköisinä ja pitivät huolta omista asioistaan.

Hotellin piha-alueella oli aitaus punajalkakilpikonnille. Aitauksen keskellä kasvoi tiheässä bambuja parin neliömetrin alueella. Helteisenä päiväaikana kilpikonnat tukkivat bambujen alle varjoon tullakseen sieltä taas illan saapuessa esiin ja jaloitellakseen aitauksessaan. Yhden kuoressa oli pahan näköinen, mutta jo kiinni kasvanut halkeama. Tämä yksilö oli erityisen tuttavallinen ja tuli mielellään keskustelemaan ohikulkijoiden kanssa. Ehkäpä se oli ollut ihmisten hoidossa kilpensä korjautumisen ajan ja tottunut ihmisseuraan.

Pari päivää naapurihuoneen ovessa päivysti kirkkaanvihreä olento, joka muistutti suurehkon lehden ja heinäsirkan risteytymää. Liikenne ovessa ja sen lähettyvillä ei häirinnyt sitä eikä se liikahtanutkaan paikaltaan, kunnes oli sitten kolmantena päivänä poistunut yhtä vähä-äänisesti kuin mitä sen läsnäolokin oli ollut. Viimeisenä aamuna Ms Tatin oven takana odotti rukoilijasirkka, kun hän tuli ovesta matkalaukkuineen.

Lepakoita roikkui ikkunan takana ja lenteli iltahämärissä ikkunaa viistäen ruuhkaksi asti. Vähemmän viehättävänä yksityiskohtana mainittakoon, että niiden pieniä, kuivia kakkapalleroita löytyi aamuisin riippumatoista. Onneksi Ms Tati luki vasta kotiin palattuaan, että maailman ainoaa ihmisestäkin verta imevää lepakkoa isoverenimijää (Desmodus rotundus) esiintyy Kolumbiassa.

Joko lepakot tai jotkut muut eläimet pitivät iltaisin äänekästä maiskuttavaa ääntä ikkunan takana. Ne saattoivat hyvin olla lintujakin, sillä totta vie linnuista lähti siellä seuduin erikoisia ääniä. Kovaa kuplintaa muun muassa. Ja yksi syvästi sympatiaa herättävä yölintu lauloi yhden yön yksinään yhden sävelen lauluaan. Kun Ms Tati sitten alun pienen ärsyyntymisen jälkeen jo kerkesi tottua siihen, se siirtyi jonnekin kauemmaksi eikä siitä kuulunut enää inahdustakaan seuraavina öinä.

Sisilisko tuli kylppärin lattialla vastaan aamulla ja säikähti, kun sen varhaista auringonottoa häirittiin. Toinen entuudestaan tuttu, mutta Ms Tatin harvemmin kohtaama eläin oli kultakuoriainen, jonka hän näki pihalla eräänä päivänä.

Ms Tatia hiukan nauratti, kun hän mietti ennakkosuhtautumistaan ja sitä kuinka oli pelännyt, että tropiikki olisi täynnä monin tavoin vaarallisia eläimiä, skorpioneja ja ties mitä myrkyllisiä ja äkäisesti ihmisen kimppuun hyökkääviä otuksia. Ainoat vaaralliset eläimet siihen saakka olivat olleet Sasaiman alueen hedelmäpuiden kylkiin rykelmiksi kerääntyvät karvamadot, joiden Enrique varoitti polttavan ihoa, mikäli niihin koskee.

- Hah, sellaisia tietämättömän ihmisen kuvitelmia. Kun ei edes itikoita juuri ole, ainakaan jos muistaa käyttää karkotetta ulkona. Ja perhosista on aika vähän vaaraa, vaikka yksi suuri yöperhonen Sasaimassa näyttikin jo melko kunnioitusta herättävältä.

Hän naureskeli itsekseen ennakkopeloilleen noustessaan aamuhämärissä ensimmäisten lintujen äänten kuuluessa käymään kylpyhuoneessa. Hänen ei edes tarvinnut sytyttää valoja, koska hänestä oli mukavaa ja levollista elää tällä tavalla lähellä luontoa.

Vessasta palatessaan hän tunsi jonkin osuvan tukkaansa.

- Unisieppari varmaan. Taisin osua siihen tässä hämärissä.

Hänen sänkynsä yläpuolella roikkui unisieppari, jonka keskellä komeili käärmeen pyrstö ja sen ympärillä kaksi isoa, värikästä sulkaa.

Hänen sänkynsä yläpuolella.

Siihen ei siis voinut osua ohi kävellessään. Ms Tati pyyhkäisi päälakeaan ja hänen sormiinsa osui jotakin elävää ja vikkelää, kuorekasta. Samalla kun hänen sydämensä melkein pysähtyi, hän teki jaguaarin loikan valokatkaisinta kohti ja sieltä peilin eteen.

Peilissä hän näki valtavan, hiiren kokoisen torakan juoksentelevan tukassaan. Hän huitoi sitä kädellään, mutta se ei tahtonut irrota, eikä hän juurikaan edes osunut siihen, koska se vipelsi edestakaisin hänen hiuksissaan, kaulallaan ja niskassaan.

Hän huitoi ja teki pyörähdyshyppyjä peilin edessä ja samanaikaisesti yritti sekä osua torakkaan että olla osumatta, sen koskettaminen kun oli niin iljettävää. Jos hän sai torakan putoamaan päästään, se oli hänen rinnuksillaan ja yritti kipittää hänen paitansa alle. Kun hän sai tönäistyä sen pois kauluksen alta, se nousi hänen tukkaansa pitkin jälleen hänen päälaelleen.

Kun torakka lopulta putosi lattialle, hän ei tuntenut pienintäkään sääliä lyödessään sen kengällä kuoliaaksi. Hän ei muistanut milloin olisi toiminut yhtä vikkelästi.

Seuraavana iltana nukkumaan mennessään hän tuijotteli epäluuloisesti korkealla olevaa kattoa, uskaltamatta sammuttaa valoja. Hän tuli ajatelleeksi, kuinka perhosen Sasaimassa tekemä tervehdyspyrähdys hänen mekkonsa rintamukselle teki hänet niin onnelliseksi, kun taas torakan rohkea syöksy katosta hänen tukkaansa ei ollenkaan saanut häntä ajattelemaan tervetulotoivotuksia tai hyviä enteitä.

- "...toinen täällä valon lapsi on, ja toinen yötä rakastaa..."

Hän mutisi nukahtaessaan.









































Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentoi, kysy, kerro omista kokemuksistasi ja ajatuksistasi!