Museo täynnä kultaa

Ms Tati oli iloinen, että hänen matkaansa sopi pistäytyä Bogotan kultamuseossa, sillä se on maailman suurin kultamuseo. Museo kuuluu myös monen mielestä Latinalaisen Amerikan, jollei koko maailmankin, ykkösmuseoihin.

Kullalla on suuri merkitys Kolumbian historiassa. Sitä on ollut maaperässä paljon, ja esikolumbiaaniset kulttuurit tekivät siitä erityisesti rituaaliesineistönä käytettyjä taide-esineitä. Kultarikkaudet koituivat alkuperäiskansojen onnettomuudeksi, kun espanjalaiset valloittajat saapuivat, kuten tiedämme.

Onneksi esikolumbiaanisesta kultaesineistöstä on vielä jotakin tallellakin, vaikka kultaa siirtomaa-aikana ryöstettiin Kolumbiasta tuhansia tonneja Eurooppaan. 

Itse asiassa kultaa on säästynyt museoon niin paljon, että Ms Tati mykistyi katsellessaan vitriini vitriiniltä noita mitä upeimmin valmistettuja esineitä. Kultaesineiden lisäksi museo esitteli ilmeisesti samantyyppisiin tarkoituksiin valmistettua keramiikkaa. 

Keramiikka- ja kultaesineitä sijoitettiin vainajien hautoihin. Itse hautajaisista tehtiin savinen patsaskopio. "Eräänlainen myöhempien aikojen hautajaisvalokuvien edeltäjä", ajatteli Ms Tati katsellessaan näitä pyöreän astian muotoisia kuvaelmia, joissa hautajaisten esillepano oli kuvattu astian pohjalla olevin hahmoin.

Kultaesineistö oli hyvin vaikuttavaa, mutta vielä enemmän Ms Tatia puhuttelivat keramiikkapatsaat. Niistä joidenkin hienostuneella tekniikalla toteutettujen kasvojen ilmeet henkivät niin syvää mielenrauhaa ja iloa, että hänen oli vaikea poistua niiden lähettyviltä.

Lisäksi esillä oli eri materiaaleista valmistettuja koruja. Jalokivistä smaragdi kuuluu Kolumbian maaperän rikkauksiin. Smaragdeilla ja smaragdikoruilla on kaupungissa sekä lailliset että laittomat markkinansa.

Ms Tati tunnisti värttinöiden vaihtelevanmuotoiset osat, joista oli tehty hieno installaatio, ja muisti kuinka kätevästi Anita ja hänen pieni tyttärensä kehräsivät lankaa vuoriston kodissaan. 

Hautoihin sijoitettiin aikoinaan huomaavaisesti myös nautintoaineita ja niiden käytössä tarvittavia esineitä.

Ms Tati seisoi pitkään katselemassa pieniä, litteitä kuparisia ihmishahmoja, jotka ovat löytyneet n. 11-vuotiaan pojan haudasta. Leluja?

Pienet ja suuret, tavattoman elävät ja kullekin lajille tunnusomaisia piirteitä hienosti kuvaavat eläinpatsaat kiinnostivat häntä myös kovasti. Hän katseli lintuja, sammakoita, liskoja, jaguaareja, apinoita... 

Ja huomasi miettivänsä, millainen maa mahtaisi olla nyt, jos se olisi saanut pitää rikkautensa. Esikolumbiaanisen kauden alkuperäiskansat olivat menettäneet maansa, kaikki rikkautensa ja rituaali- ja taide-esineistönsä. 

Mielenkiintoisena asiana Ms Tatin mieleen jäi pitkään pyörimään tieto, että kun Kolumbiaan palasi eurooppalaisia intiaanien kullan metsästäjiä selvittämään, missä intiaanit piilottelivat valloittajien mielestä heille vielä jääneitä suunnattomia rikkauksia, valloittajat kokivat elämänsä yllätyksen. Intiaaneja ei kulta kiinnostanut kovin suuressa määrin, he arvostivat kultaa kalliimmaksi suolan, jolla kävivät kauppaa.