Kanaalisaarilla

St Peter Portin satamaan Guernseyn saarella ei mahdu risteilyalusta. Siksi Magellan-laiva jäi ankkuriin Kanaalisaarten keskelle ja maihin haluavat matkustajat kuljetettiin laivalta pienillä tender-veneillä satamaan. 

Ms Tatia jännitti onnistuisiko hän kommelluksitta siirtymään laivan alaslasketulta matkustajasillalta pieneen keikkuvaan veneeseen. Joku kertoi, että joskus huonossa säässä veneen ja laskusillan väli saattaa vaihdella parikin metriä molempien keinahdellessa. 

Yksi laivan miehistön jäsen laskusillalla ja kaksi vakaata merikarhua veneessä astinkohdan molemmin puolin ottamassa kiinni käsistä olisivat riittäneet haihduttamaan isommankin huolen kuin se mitä hän asiasta tunsi.

Satama oli kaunis. Hän oli ihaillut sitä jo laivan kannelta. Ja myös sataman pienveneet olivat ihailleet risteilyalusta. Purjeveneitä pyöri aamusta laivan ympärillä silkasta uteliaisuudesta, ne menivät ja tulivat ja palasivat, vailla muuta päämäärää kuin hengailla jättiläisen kyljessä.

Ehkä heitä kiinnostaa nähdä kuinka moni risteilyaluksen matkustaja putoaa, Ms Tati mietti veneiden pyörimistä kanssamatkustajiensa kanssa katsellessaan.

- Voihan olla, että jossakin satamakapakassa on käynnissä vedonlyönti siitä kuinka moni putoaa, ja nämä haluavat omin silmin nähdä.

Hän huomasi sanovansa sen ääneen.

Satamassa odotti pieni matkailujuna, jolla koko seurue saattoi muutamalla punnalla ajella kaupungin ympäri ja muodostaa jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä. Juna-ajelun jälkeen seurue hajaantui omien kiinnostustensa mukaan. Ms Tati jäi muutaman naisen porukkaan, joka kuljeskeli umpimähkään kaupungilla. 

He pistäytyivät pienessä kirkossa ja näkivät sen kauniit lasimaalaukset ja kukkalaitteet, kulkivat pieniä tyylikkäitä putiikkeja katsastellen ja tekivät hiukan ostoksiakin veroparatiisissa. Kanaalisaarilla ei makseta arvonlisäveroa ja alennusmyynnit olivat meneillään... Ms Tatikin intoutui ostamaan itselleen hameen ja pieniä tuliaisia. 

Saaren vauraus näkyi hyvin hoidettuina rakennuksina, siisteytenä, uusina autoina ja tyylikkäinä merkkitavaroina. Ei jälkeäkään Ms Tatin saksalaismiehityksen ajasta joskus lukeman Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjan kuvaamasta puutteesta. Toinen toistaan upeampia kukka-asetelmia ja -istutuksia oli kaikkialla. Muutoin englantilaisen näköiset puhelinkopit (edelleen ihan alkuperäisessä käytössään) olivat keltaisia, eivät punaisia.

Tunnelma oli kuin menneiltä vuosikymmeniltä, vähän niin kuin olisi astunut johonkin Agatha Christien uneliaaseen pikkukaupunkiin. Saattoi kuvitella neiti Marplen kävelevän vastaan jollakin kauppakujalla.

Neiti Marplen sijaan he näkivät BBC:n aamutoimitusryhmän ja sen vieraat istumassa viltteineen hieman viileässä aamussa aurinkovarjojensa alla.  

Kun muut halusivat mennä seuraamaan linnoituksen keskipäivän tykinlaukausseremoniaa, Ms Tati lähti tutkimaan rantakatua. Hitaasti matkaa tehdessään ja pitkään ja hartaasti rantamuurin raoissa kasvavia erilaisia kasveja tutkiessaan ja kuvaillessaan hän ei ollut vielä ennättänyt päästä kovinkaan pitkälle, kun tykinlaukaus kajahti rantalinnoituksesta pelästyttäen lokit ja pulut lentoon ja hätkähdyttäen myös Ms Tatia.

Jostain syystä tykinlaukaus johdatti Ms Tatin mieleen viileän juoman. Hän päätti tehdä vielä pienen kierroksen rannassa ja katsella laskuveden hietikolle kellistämiä veneitä, ja mennä sitten nauttimaan lasillisen jotain viilentävää. 

White Hart -pubin tiskin takana oleva nuori mies vaikutti epäröivältä hänen kysyessään löytyisikö jotain paikallista olutta. Hänen kollegansa ohjaamana Ms Tati sai kuitenkin eteensä viileänraikkaan tuopillisen Liberation Alea, saaren oman panimon tuotetta.

Paluu laivalle kävi jo ihan tottuneesti. Sitä joudutti hieman ajatus laivalla tarjottavasta lounaasta, verrattuna pubin ruokalistaan.