Maailman kasveja pelastamassa
Eden-projektin
valtavat kasvihuoneet näyttävät siirtokunnalta avaruudessa.
Kun Ms Tati katseli
jättikupuja, hän ajatteli, että onneksi täältä yläviistosta pystyy hyvin
näkemään, kuinka ihmisiä sekä menee sisään että tulee ulos noilta
avaruusasemilta. Muuten kasvihuoneita lähestyessään saattaisi odottaa tulevansa
karkotetuksi persona non gratana, joka ei ole lunastanut oikeutta avaruusparatiisiin
tuhon jälkeisinä aikoina. Tai kokevansa jonkin vielä pahemman kohtalon Doctor
Who’n avaruuspuutarhojen ihmisasukkien tapaan.
Eden-projektilla on vaatimaton tehtävä: toimia
siemenpankkina maailman kasveille mahdollisten katastrofien varalta. Ei yksin,
mutta yhdessä muiden siemenpankkien kanssa, jollainen on myös esimerkiksi Kew
Garden Lontoossa.
Siementen lisäksi projektilla on erilaisia puutarhoja sekä
nämä kasvihuoneet, jotka on kukin pyhitetty omille biotyypeilleen.
Toistaiseksi jättikasvihuonekuplakertymiä on kaksi:
Välimeren ilmasto ja Subtrooppinen ilmasto. Tavoitteena on kuitenkin tuottaa
kaikille maailman ilmastotyypeille omansa.
Jos kasvihuoneet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty
jättimäisestä kuplamuovista, se johtuu siitä, että ne ovat jättimäistä kuplamuovia. Ms Tati kuuli, että keksintö herätti
alkuaikoina suurta hilpeyttä briteissä. Nykyisin harvempi enää nauraa. Ratkaisu
toimii erinomaisesti ja mahdollistaa valtavien kasvihuoneiden pystyttämisen nopeasti ja edullisesti.
Ms Tati alkoi pohtia, mitä tapahtuu, jos joku saa
voittamattoman impulssin päästä poksauttelemaan noita muovisoluja… Hän käänsi nopeasti huomionsa kasvihuoneita ympäröivään puutarhaan.
Syyskuinen hellepäivä kukoisti ja hehkui. Kukkia oli vielä
paljon, vaikka myös väsähtäneitä ja kuihtuneita kukkijoita näkyi. Seinustalle
istutetut auringonkukkarivistöt näyttivät ruskettunutta naamaa, mutta valkoinen
syyskukkijoiden penkki valaisi ympäristöään ja daaliat hehkuivat kaikissa
mahdollisissa väreissä. Aistien bulevardilla yrttipuutarha loisti sinisen
sävyissä ja vesi solisi.
Välimeren alueella oli täysi kesä. Vanha oliivipuu tervehti
tulijoita ja kukkaköynnökset roikkuivat muurilta. Viinitilan viiniköynnökset
tekivät hedelmää. Kaktukset ja mehikasvit levittäytyivät komeina ja
itsetietoisina.
Tavernassa olisi ollut tarjolla sangriaa, mutta Ms Tati osti
jäätelömyyjältä jäätelön ja istahti nauttimaan mini-Espanjasta.
- Good choice!
Myyjä totesi hänen suklaajäätelöstään englantilaiseen kannustavaan tyyliin.
Viiniköynnösten seassa oli taideteoksia. Faunit kiistelivät.
Kaikkialla oli jotakin näkemistä, ja eri teemaisia ”nurkkia” löydettäviksi.
Ilmeinen pyöreän muodon lisäetu maisemien luomisessa. Kesäaikojen yleisöryntäys
oli jo laantumaan päin, ja vaikka paikalla oli edelleen mukavasti yleisöä ja
vilskettä, jonkinlainen rauhan tunne oli myös helposti löydettävissä erilaisten
näkymien äärellä. Koululaiset tekivät iloisen keskittyneesti piirros- ja muita
tehtäviään.
Keittiötarhassa Ms Tati näki ensimmäistä kertaa
vauvamunakoison, eikä meinannut tunnistaa sitä. Tomaatit olivat raidallisia ja
monivärisiä ja lehtikaali pensaan kokoinen.
Mini-Espanjassa oli niin paljon nautittavaa, että Ms Tati
huomasi jossakin vaiheessa, ettei subtrooppiselle alueelle jäänyt paljoakaan
aikaa. ”Ehkä hyväkin juttu”, hän
ajatteli sisään astuessaan. ”Täällä on
niin kuuma, etten kestäkään kovin kauaa.”
Kiiltävälehtisiä kahvipensaita ja värikäslehtisiä auringossa
viihtyjiä. Tuntematon kasvi, jonka kukka oli kuin koru. Orkideatalo.
Ilma oli kosteaa ja kuumaa. Ms Tatille tuli hyvin nopeasti
hapeton ja hikinen olo ja hän alkoi etsiä tietä takaisin ulos, vaikka
monenlaisia ihanuuksia oli näkemättä. Onnekseen hän oli vielä niin lähellä
sisäänkäyntiä, ettei ennättänyt eksyä matkalla.
Englantilainen hellepäivä ulkona tuntui mukavan raikkaalta hänen sinne astuessaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi, kysy, kerro omista kokemuksistasi ja ajatuksistasi!