Maailman kasveja pelastamassa



Eden-projektin valtavat kasvihuoneet näyttävät siirtokunnalta avaruudessa. 

Kun Ms Tati katseli jättikupuja, hän ajatteli, että onneksi täältä yläviistosta pystyy hyvin näkemään, kuinka ihmisiä sekä menee sisään että tulee ulos noilta avaruusasemilta. Muuten kasvihuoneita lähestyessään saattaisi odottaa tulevansa karkotetuksi persona non gratana, joka ei ole lunastanut oikeutta avaruusparatiisiin tuhon jälkeisinä aikoina. Tai kokevansa jonkin vielä pahemman kohtalon Doctor Who’n avaruuspuutarhojen ihmisasukkien tapaan.

Eden-projektilla on vaatimaton tehtävä: toimia siemenpankkina maailman kasveille mahdollisten katastrofien varalta. Ei yksin, mutta yhdessä muiden siemenpankkien kanssa, jollainen on myös esimerkiksi Kew Garden Lontoossa. 

Siementen lisäksi projektilla on erilaisia puutarhoja sekä nämä kasvihuoneet, jotka on kukin pyhitetty omille biotyypeilleen.

Toistaiseksi jättikasvihuonekuplakertymiä on kaksi: Välimeren ilmasto ja Subtrooppinen ilmasto. Tavoitteena on kuitenkin tuottaa kaikille maailman ilmastotyypeille omansa.




Jos kasvihuoneet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty jättimäisestä kuplamuovista, se johtuu siitä, että ne ovat jättimäistä kuplamuovia. Ms Tati kuuli, että keksintö herätti alkuaikoina suurta hilpeyttä briteissä. Nykyisin harvempi enää nauraa. Ratkaisu toimii erinomaisesti ja mahdollistaa valtavien kasvihuoneiden pystyttämisen nopeasti ja edullisesti.

Ms Tati alkoi pohtia, mitä tapahtuu, jos joku saa voittamattoman impulssin päästä poksauttelemaan noita muovisoluja… Hän käänsi nopeasti huomionsa kasvihuoneita ympäröivään puutarhaan.

Syyskuinen hellepäivä kukoisti ja hehkui. Kukkia oli vielä paljon, vaikka myös väsähtäneitä ja kuihtuneita kukkijoita näkyi. Seinustalle istutetut auringonkukkarivistöt näyttivät ruskettunutta naamaa, mutta valkoinen syyskukkijoiden penkki valaisi ympäristöään ja daaliat hehkuivat kaikissa mahdollisissa väreissä. Aistien bulevardilla yrttipuutarha loisti sinisen sävyissä ja vesi solisi.




Välimeren alueella oli täysi kesä. Vanha oliivipuu tervehti tulijoita ja kukkaköynnökset roikkuivat muurilta. Viinitilan viiniköynnökset tekivät hedelmää. Kaktukset ja mehikasvit levittäytyivät komeina ja itsetietoisina.
Tavernassa olisi ollut tarjolla sangriaa, mutta Ms Tati osti jäätelömyyjältä jäätelön ja istahti nauttimaan mini-Espanjasta.

- Good choice!

Myyjä totesi hänen suklaajäätelöstään englantilaiseen kannustavaan tyyliin.

Viiniköynnösten seassa oli taideteoksia. Faunit kiistelivät. Kaikkialla oli jotakin näkemistä, ja eri teemaisia ”nurkkia” löydettäviksi. Ilmeinen pyöreän muodon lisäetu maisemien luomisessa. Kesäaikojen yleisöryntäys oli jo laantumaan päin, ja vaikka paikalla oli edelleen mukavasti yleisöä ja vilskettä, jonkinlainen rauhan tunne oli myös helposti löydettävissä erilaisten näkymien äärellä. Koululaiset tekivät iloisen keskittyneesti piirros- ja muita tehtäviään.











Keittiötarhassa Ms Tati näki ensimmäistä kertaa vauvamunakoison, eikä meinannut tunnistaa sitä. Tomaatit olivat raidallisia ja monivärisiä ja lehtikaali pensaan kokoinen.

Mini-Espanjassa oli niin paljon nautittavaa, että Ms Tati huomasi jossakin vaiheessa, ettei subtrooppiselle alueelle jäänyt paljoakaan aikaa. ”Ehkä hyväkin juttu”, hän ajatteli sisään astuessaan. ”Täällä on niin kuuma, etten kestäkään kovin kauaa.”

Kiiltävälehtisiä kahvipensaita ja värikäslehtisiä auringossa viihtyjiä. Tuntematon kasvi, jonka kukka oli kuin koru. Orkideatalo.

Ilma oli kosteaa ja kuumaa. Ms Tatille tuli hyvin nopeasti hapeton ja hikinen olo ja hän alkoi etsiä tietä takaisin ulos, vaikka monenlaisia ihanuuksia oli näkemättä. Onnekseen hän oli vielä niin lähellä sisäänkäyntiä, ettei ennättänyt eksyä matkalla.

Englantilainen hellepäivä ulkona tuntui mukavan raikkaalta hänen sinne astuessaan.






Kommentit